IFRS 15 – standardin tuomat erot myyntituottojen tulouttamisessa verrattuna IAS 18 – standardiin

Abstract

Tutkielmassa selvitetään IFRS 15 -standardin “Myyntituottojen tulouttaminen asiakassopimuksissa” voimaan tulon aiheuttamia muutoksia myyntituottojen tulouttamisessa suhteessa IAS 18 - standardiin. IFRS 15 – standardi astuu voimaan 1.1.2018, jolloin se korvaa IAS 18 – standardin ” Tuotot ja IAS 11 – standardin ”Pitkäaikaishankkeet” ja standardeihin liittyvät tulkinnat.

Tutkielmassa IFRS 15 – standardin tuomia muutoksia käsitellään standardin sääntelemän viisivaiheisen tulouttamisen mallin näkökulmasta. Vaihteet ovat asiakassopimuksen yksilöiminen, asiakassopimuksen suoritevelvoitteiden yksilöiminen, transaktiohinnan määrittäminen, transaktiohinnan kohdistaminen suoritevelvoitteille ja myyntituottojen tulouttaminen. Myyntituottojen tulouttaminen IFRS 15 – standardin mukaan edellyttää, että kaikki vaiheet ovat toteutuneet.

Tutkielmassa esitetään ensiksi, miten viisivaiheinen tulouttamisen malli soveltuu myyntituottojen tulouttamiseen, jonka jälkeen tuodaan esiin, mitä muutoksi kuhunkin vaiheiseen liittyy suhteessa IAS 18 – standardiin. Keskeisimmät erot IFRS 15 – standardin ja IAS 18 – standardin välillä liittyvät IFRS 15 – standardin sisältämään lisääntyneeseen ohjeistukseen myyntituottojen tulouttamisessa. IFRS 15 – standardi sisältyy hyvin yksityiskohtaista ohjeistusta sellaisista myyntituottojen tulouttamisen kannalta keskeisistä aihekokonaisuuksista, kuten suoritevelvoitteiden yksilöinnistä ja transaktiohinnan määrittämisestä, jotka ovat IAS 18 – standardissa vain hyvin vähäisen ohjeistuksen kohteena. IFRS 15 - standardin voimaantulo merkitsee myös muutosta tulouttamisajankohdassa, koska IFRS 15 – standardin mukaan tulouttamisajankohta ratkeaa määräysvallan siirtymisen perusteella, kun taas IAS 18 – standardissa tulouttamisajankohta ratkeaa omaisuuserään liittyvien riskien ja hyötyjen siirtymisen perusteella.

IFRS 15 – standardin tuomat muutokset vaikuttavat eri tavalla eri toimialoilla. IFRS 15 – standardin muutokset ovat suurimpia sellaisilla toimialoilla, joissa käytettäviin asiakassopimuksiin sisältyy tyypillisesti sellaisia elementtejä, jotka ovat lisääntyneen ohjeistuksen kohteena IFRS 15 – standardissa verrattuna IAS 18 – standardiin.