Experience and conflict : the dialectics of the production of public urban space in the light of new event venues in Helsinki 1993-2003

Thumbnail Image

Files

isbn9789512283125.pdf (6.08 MB)

URL

Journal Title

Journal ISSN

Volume Title

Doctoral thesis (monograph)
Checking the digitized thesis and permission for publishing
Instructions for the author
Unless otherwise stated, all rights belong to the author. You may download, display and print this publication for Your own personal use. Commercial use is prohibited.

Authors

Date

2005-06-11

Department

Department of Architecture
Arkkitehtiosasto

Major/Subject

Mcode

Degree programme

Language

en

Pages

288, [33]

Series

Centre for Urban and Regional Studies publications. A, Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskuksen julkaisuja. A, 32

Abstract

Why do new urban spaces lack feeling, power and sensory quality? Why does 'urbanness' retreat from the newly produced public spaces? Why does the political significance of urban space seem to be lost? In this research, the structures of thinking in planning and architecture are identified as a key reason for those problems. Urban reality is never 'transparent' to the planners. Rather, planning is conducted in an artificial reality, which I call Concept City, characterised by a simplified and outdated conception of space. Thus, the aim of this thesis is to formulate a new, richer theory about space in general and public urban space in particular. The new theory includes physical space, its use and, as the most difficult aspect, the personal, singular moments of invention and existentially important experiences that are indispensable elements of the lived urban space. Instead of visual and practico-material, space is understood as socially produced. The central new notions the work develops, include 1) 'weak place', a new conceptualisation of place as the individual and singular moment of signification; 2) 'spatial dialectics 2.0', a development of Henri Lefebvre's dialectique de triplicité; and 3) 'quasi-object', leading to a new interpretation of the role of material artefacts and spatial configurations in the production of space. The work contextualises Lefebvre's ideas to urban planning and architecture. It aims at reconceptualising the notions of space and place in those fields in such a way that the conflictual coming-together of individual experiences, spatial practices and public perceptions can be understood as the constituent process of public urban space. Though the thesis is primarily a theoretical treatise, it is grounded on empirical observations in Helsinki, with references to Manchester and Berlin. Since the late 1980s, urban events have had an important role in the production of new public urban spaces in Helsinki. In events, citizens have claimed urban space, producing new meanings and new uses. Simultaneously, processes of commercialisation and routinisation of the event scene have taken place. The material of Experience and Conflict focuses on the period, marked by two major events in Senate Square, the Total Balalaika Show (1993) and its tenth anniversary, the Global Balalaika Show. A juxtaposition of both symbolic.and configurational centrality and marginality is found to characterise the most successful event venues. Töölönlahti Bay area is emblematic in this respect. The struggle to save the old railway warehouses Makasiinit for event uses and its repercussions on the public imagination about desirable city life are seen as the culmination of the urban cultural change of that decade. Makasiinit also provides an important theoretical lesson, because there the material shell of the buildings momentarily acted as the 'Other' of the spatial dialectics, thus dynamising the socio-material situation. Finally, the influences of the new theory in planning and design methods are discussed through the author's own projects. New approaches and tools leading to 'experiential urbanism' are suggested and developed.

Miksi uusista kaupunkitiloista puuttuu tunne, aistivoima ja laatu? Miksi kaupunkimaisuus pakenee kaupunkisuunnittelun tuottamia julkisia tiloja? Mihin on kadonnut kaupunkitilan poliittinen merkitys? Tässä tutkimuksessa kaupunkisuunnittelun valitsevat ajatustavat osoitetaan näiden ongelmien yhdeksi tärkeäksi syyksi. Urbaani todellisuus ei koskaan ole suunnittelijoille läpinäkyvä. Suunnittelussa eletyn kaupungin korvaa suunnittelun itsensä tuottama keinotodellisuus, jota kutsun 'käsitekaupungiksi'. Käsitekaupunkia luonnehtii vanhentunut ja liian yksinkertainen tilankäsitys. Tästä lähtökohdasta väitöstutkimuksen tavoitteeksi muodostuu uuden julkisen kaupunkitilan teorian luominen entistä rikkaamman yleisen tilanteorian pohjalle. Uusi teoria pitää sisällään fyysisen tilan, sen käytön sekä tilan kokemisen henkilökohtaiset, singulaarit hetket. Eksistentiaalisesti merkityksellisten hetkien – havahtumisen tai valaistumisen kokemusten – sisällyttäminen teoriaan on haastavaa mutta välttämätöntä, sillä vain niiden kautta voi päästä käsiksi elettyyn kaupunkitilaan: innostuksen, ilon, ihmetyksen, rauhan, epäilyn, pelon ja surunkin kokemuksiin. Tutkimus siis kritikoi tilan käsittämistä vain visuaalisena ja käytännöllisen materiaalisena, ja rakentaa käsitystä tilasta sosiaalisesti tuotettuna, 'sekoittuneena' ilmiönä. Tutkimuksen keskeiset uudet käsitteet ovat 1) 'heikko paikka', paikan uusi käsitteellistys henkilökohtaisena merkityksenannon hetkenä; 2) 'tilallinen dialektiikka 2.0', Henri Lefebvren 'kolminaisuuden dialektiikan' (dialectique de triplicité) kehitelmä ja 3) 'melkein-esine', Taina Rajannin esiin nostaman idean tulkinta, joka antaa mahdollisuuden materiaalisten esineiden ja tilakonfiguraatioiden tulkitsemiseen tilallisen dialektiikan aktiivisiksi tekijöiksi. Tätä kautta työ kontekstualisoi Lefebvren tilanteoriaa arkkitehtuuriin ja kaupunkisuunnitteluun. Se pyrkii uudistamaan tilan ja paikan käsitteitä näillä aloilla siten, että yksittäisten kokemusten, tilallisten käytäntöjen ja jaettujen, tilaan liittyvien käsitysten yhteen tuleminen ja konflikteja synnyttävät törmäykset voitaisiin ymmärtää julkista kaupunkitilaa synnyttäväksi ja ylläpitäväksi tapahtumiksi. Vaikka tutkimus painottuu teoreettiseen kehittelyyn, se pohjautuu empiiriseen havainnointiin Helsingissä, Manchesterissä ja Berliinissä. Väitän, että 1980-luvun lopulta lähtien kaupunkitapahtumilla on ollut Helsingissä tärkeä rooli uusien julkisten kaupunkitilojen tuottamisessa. Tapahtumien yhteydessä kaupunkilaiset ovat vallanneet kaupunkitilaa, luoneet uusia tilankäytön tapoja ja antaneet kaupunkitiloille uusia merkityksiä. Tosin samanaikaisesti on edennyt toisensuuntainen tapahtumien kaupallistumisen ja tavanomaistumisen prosessi. Kokemus ja konflikti -tutkimuksen aineisto keskittyy jaksoon, jonka määrittävät kaksi Senaatintorilla järjestettyä suurtapahtumaa, Total Balalaika Show (1993) ja sen kymmenvuotisjuhla Global Balalaika Show. Tärkeä havainto on se, että sekä symbolisen että konfigurationaalisen keskeisyyden ja reunaluonteen likeisyys tai 'päällekäisyys' luonnehtii Helsingin menestyksekkäitä tapahtumapaikkoja. Arkikielellä tämä tarkoittaa, että tapahtumien suosimat tilat ovat jollakin tavalla ambivalentteja, vaikeasti määriteltäviä, monitulkintaisia ja monitunnelmaisia. Ne ovat 'keskeisiä reunoja.' Töölönlahden alue on tässä suhteessa mielenkiintoinen ja kuvaava: keskellä kaupunkia on omalaatuinen, kulutuksen ja vallan rakenteista irralliselta vaikuttava vyöhyke, jonka kaupunkilaiset 1990-luvun lopulla ottivat omakseen. Taistelu VR:n makasiinien säilyttämiseksi kaupunkilais- ja tapahtumakäytössä sekä konfliktin vaikutus laajempaan, jaettuun käsitykseen haluttavasta kaupunkielämästä näyttäytyy tutkimuksessa Helsingin kaupunkikulttuurisen muutoksen käännekohtana. Makasiinit tarjoavat tärkeän havainnon myös kaupunkisuunnittelun ja kaupunkiarkkitehtuurin kentälle. Makasiinikonfliktissa ja sen synnyttämässä jännitteisessä julkisen politiikan tilassa keskeinen osuus oli makasiinirakennusten materiaalisella tilalla ja sen tilakonfiguraatiolla. Materiaalinen 'kuori' toimi hetkellisesti tilallisen dialektiikan 'Toisena'; kaupungin yleensä kuolleena ja staattisena pidetty materiaalinen aines synnytti liikettä sosiaaliseen tilaan, muutti käytäntöjä ja käsityksiä.

Description

Keywords

urban planning, public urban space, urban events, spatial dialectics, weak place, Lefebvre, yhdyskuntasuunnittelu, julkinen kaupunkitila, kaupunkitapahtumat, tilallinen dialektiikka, heikko paikka, Lefebvre

Other note

Citation

Permanent link to this item

https://urn.fi/urn:nbn:fi:tkk-010006

Collections

[diss] Insinööritieteiden korkeakoulu / ENG