Opportunities and challenges of agrisolar in Finland from stakeholder perspectives. Literary review and interviews on dual land use

Abstract

Renewable energy is growing due to national sustainability targets. Especially solar power is increasing rapidly. At the same time, population growth increases the need for food production. However, renewable energy requires more land than fossil energy, which has led to land-use conflicts: solar power is being located in similar areas as those used for agriculture.

Agrivoltaics was developed as a solution to this. It means producing both energy and food on the same land and improving land-use efficiency as a result. This master’s thesis examines stakeholders’ attitudes toward agrivoltaics in the Finnish context, and more specifically how land-use planning should approach its implementation.

The study was conducted as a literature review and a qualitative interview study, and the results were then analysed using a SWOT analysis. The literature review describes the energy sector, with a focus on solar power. It also presents different agrivoltaic implementation methods as well as some commonly recognized challenges and opportunities.

The interviews were semi-structured and held with various stakeholders: land-use planning experts, agricultural actors, and project developers. A content analysis was conducted based on the interviews, and the results were then categorized. The key findings of the thesis were stakeholders’ positive attitudes toward agrivoltaics, but also the recognition of multiple challenges. Agrivoltaics is perceived as increasing the acceptability of projects. It provides benefits to project developers and farmers alike, while also enhancing security of supply. On the other hand, some stakeholders still regard agrivoltaics as only image marketing. Agrivoltaics has not yet been implemented widely, which creates uncertainty among stakeholders.

For agrivoltaics to developed and utilised, clear policies must be developed. These include recognizing combined land use at the national level and clarifying land use planning practices. In this way, such an innovative production method could improve land-use efficiency also in Finland.

Uusiutuva energia on kasvussa valtioiden kestävyystavoitteiden myötä. Erityisen nopeasti kasvaa aurinkovoiman määrä. Samalla väestönkasvu lisää ruoantuotannon tarvetta. Uusiutuva energia vie kuitenkin enemmän maa-alaa kuin fossiilinen energia, mikä on johtanut maankäytölliseen vastakkainasetteluun: aurinkovoimaa sijoitetaan samankaltaisille alueille kuin maanviljelyä.

Ratkaisuksi on kehitetty aurinkomaatalous, joka tarkoittaa energian- ja ruoantuotannon toteuttamista samalla maa-alalla ja näin tehostaa maankäyttöä. Tämä diplomityö tutkii, millaisia asenteita toimijoilla on aurinkomaataloudesta Suomen olosuhteissa ja tarkemmin sitä, miten maankäytön suunnittelun tulisi suhtautua sen toteuttamiseen.

Tutkimus toteutettiin kirjallisuuskatsauksena sekä laadullisena haastattelututkimuksena, minkä lisäksi tuloksista koostettiin SWOT-analyysi. Kirjallisuuskatsaus kuvaa energia-alaa ja erityisesti aurinkovoiman osuutta. Lisäksi esiteltiin aurinkomaatalouden toteutustavat sekä sen osalta tavallisesti tunnistettuja haasteita ja mahdollisuuksia.

Haastattelut olivat luonteeltaan puolistrukturoituja ja ne tehtiin eri toimijoiden kanssa: kaava-asiantuntijoiden, maanviljelyn parissa toimivien sekä hanketoimijoiden. Haastatteluista tehtiin sisällönanalyysi, jonka perusteella tulokset luokiteltiin.

Työn merkittävimpinä havaintoina olivat toimijoiden positiiviset asenteet aurinkomaataloutta kohtaan ja samalla monenlaiset haasteet. Aurinkomaatalouden koetaan kasvattavan hankkeiden hyväksyttävyyttä. Se tarjoaa etuja sekä hanketoimijalle että maanviljelijälle ja toisaalta lisää huoltovarmuutta. Toisaalta osa kokee aurinkomaatalouden vielä mielikuvamarkkinointina. Aurinkomaataloutta ei ole vielä laajalti toteutettu, mikä aiheuttaa epävarmuutta toimijoissa.

Jotta aurinkomaataloutta voidaan toteuttaa, on kehitettävä selkeät toimintatavat. Näihin kuuluvat yhdistelmämaankäytön tunnistaminen kansallisesti ja kaavoitustapojen selvittäminen. Näin innovatiivinen tuotantomuoto voi tehostaa maankäyttöä myös Suomessa.