Nyrjähtänyt todellinen

No Thumbnail Available
Journal Title
Journal ISSN
Volume Title
School of Arts, Design and Architecture | Master's thesis
Location:
Date
2020
Department
Major/Subject
Mcode
Degree programme
Valokuvataiteen maisteriohjelma
Language
fi
Pages
60+34
Series
Abstract
Opinnäytetyöni koostuu kahdesta osasta. Taiteellinen osuus on kaksikanavainen videoinstallaatio Ryhmä, joka ei osaa laulaa, joka oli esillä yksityisnäyttelyssä Valokuvagalleria Hippolytessä Helsingissä 5.-28.6.2020. Kirjallinen osuus on yhdentoista esseen kokoelma Nyrjähtänyt todellinen. Videoteos ja tekstikokonaisuus ovat syntyneet lomittain ja käsittelen niissä samoja teemoja: dokumentaarisen ja lavastetun kuvan rajapintoja, katseen kohteena olemista, tavallisuuden outoutta ja epäonnistumisen pelkoa. Työni taustalla on halu ajatella uudelleen dokumentaarista ilmaisua ja omaa taiteellista työskentelyäni. Lähtöoletukseni on, että dokumentaarinen kuva ei tallenna todellisuutta vaan tuottaa sitä. Videoteokseni ja tekstini kautta tutkin, millainen tämä todellisuuden tuottamisen prosessi on. Mitä tapahtuu kun ihminen asettuu kameran eteen? Miten kameran läsnäolo ja kuvaajan, kuvattavan ja katsojan vuorovaikutus voi luoda tilan, jossa jotain uutta piirtyy näkyväksi tai jokin tuttu näyttäytyy uudella tavalla? Videoteoksessani kameran edessä laulaminen on samaan aikaan todellinen ja keinotekoinen tilanne, jossa kuvaaminen tuo omat kerroksensa esiintymisjännitykseen ja sen voittamiseen. Teosta tehdessäni osallistuin vuoden ajan laulutaidottomien laulukurssille ja kutsuin kurssin osallistujia kuvattaviksi studioon. Laulajia kuvaamalla tutkin tietoisen poseeraamisen ja tiedostamattoman kehonkielen välisiä jännitteitä, jotka ovat läsnä jokapäiväisessä elämässä mutta tiivistyvät kameran edessä. Olen valinnut kirjalliselle opinnäytetyölleni esseemuodon, jonka ajattelen tekstilajina asettuvan dokumentaarisuuden ja fiktion välimaastoon. Lähteinäni käytän teoreettisten ja kaunokirjallisten tekstien lisäksi valokuvia, elokuvia, videoinstallaatioita ja äänitaideteoksia. Tarkastelen erityisesti teoksia, joissa tekijän ja kameran läsnäoloa ei ole pyritty häivyttämään vaan pikemminkin korostamaan tai tutkimaan. Punaisena lankana ja kronologisena kertomuksena tekstin läpi kulkee videoinstallaation tekoprosessi ideasta valmiiksi teokseksi ja näyttelyksi. En kuitenkaan ajattele tekstiä prosessikuvauksena vaan rinnakkaisteoksena videoinstallaatiolle.

This master’s thesis consists of two parts. The artistic part is the double channel video installation The Group That Cannot Sing which was exhibited at Photographic Gallery Hippolyte in Helsinki 5.-28.6.2020. The written part is a collection of eleven essays called Nyrjähtänyt todellinen (Twisted Real). The texts were written side by side with making the video piece and they focus on the same themes: the intersection of documentary and staged images, the gaze and being gazed at, the strange-ness of the ordinary and fear of failure. The starting point for this thesis is a desire to rethink documentary expression and my own artistic practice. My understanding is that documentary images don’t describe reality but instead create reality. Through the text and video installation I explore what forms this process of creating reality takes on. How can the presence of the camera and the interaction between the artist, the portrayed person and the viewer create a space where something new becomes visible or something familiar is seen in a new way? In the video installation singing in front of the camera is simultaneously a real and artificial situation, where filming brings its own layers of anxiety and resolve to the performance. While making the work I participated for a year in a singing course for unskilled singers and invited the participants to be filmed in a studio. By depicting the singers I explore tensions between self-conscious posing and unconscious body language, which are present in everyday life but intensified in front of the camera. For my written thesis I have chosen the essay form, a hybrid of documentary and fiction. The essays reference theoretical and fictional texts alongside photographs, films, video installations and sound pieces, looking especially at artworks where the intention has not been to hide the presence of the artist or the camera but to highlight or explore it. The artistic process behind the video piece, from idea to installation and exhibition, is presented as a chronological narrative that runs through the essays and ties them together. Rather than a process diary I think of the text as artwork in itself, parallel to the video installation.
Description
Supervisor
Weselius, Hanna
Thesis advisor
Weselius, Hanna
Takala, Pilvi
Keywords
valokuvataide, muotokuva, dokumentaarinen, videoinstallaatio, performatiivisuus, vieraannuttaminen, essee
Other note
Citation