Älskade, hatade klassiska narrativ - en personlig uppgörelse med den klassiska dramaturgin

No Thumbnail Available

URL

Journal Title

Journal ISSN

Volume Title

School of Arts, Design and Architecture | Bachelor's thesis
Ask about the availability of the thesis by sending email to the Aalto University Learning Centre oppimiskeskus@aalto.fi

Authors

Date

2018

Department

Major/Subject

Mcode

Degree programme

Elokuvataide

Language

sv

Pages

63 + 10

Series

Abstract

I början av studierna kände jag mig begränsad av dramaturgiska modeller och var rädd att de skulle göra manus förutsägbart och leda bort från den tematiska kärnan. Det här arbetet är ett försök att fördjupa mina kunskaper och få en personlig uppgörelse med det klassiska narrativet. Uppsatsen fungerar som ett inlägg i diskussionen om fritt skrivande kontra användning av dramaturgiska modeller. Den klassiska dramaturgin är populärast på vita duken men också kritiserad bl.a. för att leda till schablonmässiga manus. Jag undersöker hur jag kan använda klassiska modeller i mitt skrivande. Dels genom en teoridel och dels genom en analys i två steg. Jag använder Frank Daniels sekvensteori och Christina Kallas emotionella struktur, som också kan tillämpas på alternativa strukturer. Först analyserar jag i vilken grad en av mina favoritfilmer, Ruben Östlunds Turist (2014), uppfyller och bryter sekvensteorins paradigm. Sedan fokuserar jag på sekvensteorin. Vilka egenskaper i en berättelse stärker sekvensteorin? Hur ter sig sekvensteorin i jämförelse med teorin om den emotionella strukturen? Och hur kan jag använda sekvensteorin i mitt eget skrivande? Frank Daniels sekvensteori hjälper att forma strukturen samt protagonistens utvecklingsbåge. Teorin om den emotionella strukturen ger å sin sida verktyg för att analysera temat på djupet. Analysen visar att sekvensteorin inte lämpar sig för alla berättelser och att den styr skribenten i en viss riktning. Fokus styrs mot en central handling och ett kausalt händelseförlopp. Berättelsen får en central huvudperson med ett mål och ett behov att förändras. Sekvensteorin leder också till moraliskt ställningstagande på slutet och innefattar ett antagande om att protagonisten kan styra sitt eget liv. Filmen Turist uppfyller sekvensteorins paradigm på fler punkter men går samtidigt emot den eller erbjuder alternativ. Det här sker bland annat i och med filmens kapitelindelning, de starka sidokaraktärerna, användningen av metafor och dilemma samt genom distansering. Jag upplever att jag kan använda sekvensteorin i mitt arbete, men först efter utförliga berättelseskisser. På det sättet lär jag känna berättelsen först och kan sedan avgöra om sekvensteorin lämpar sig för ifrågavaradne berättelse. Alternativa verktyg som kan användas om för att bryta mot sekvensteorin ligger också mig nu närmare till hands. Arbetet med uppsatsen har gett mig ett mer nyanserat förhållningssätt till klassiska narrativ. Det gäller att använda verktygen på rätt sätt vid rätt tillfälle. Manusförfattaren gagnas av att kunna välja vilka dramaturgiska verktyg som passar när och klarar också vid behov av att bryta mot dem. Det här kan vara en väg till överraskande, icke förutsägbara manus. Inom manustraditionen finns en uppdelning mellan den klassiska skolan och den alternativa, men gränsen är svårdragen. Klassiska filmer lånar alternativa verktyg och tvärtom. Fortsatt forskning kunde undersöka gränsdragningen samt andra sätt att bryta det klassiska berättandet.

Opintojeni alussa koin, että dramaturgiset mallit rajoittavat minua. Pelkäsin ennalta-arvattavia ratkaisuja ja tarinan temaattisen ytimen kadottamista. Kandidaattityön pyrkimyksenä on syventynyt ymmärrys klassisista kerrontamalleista ja henkilökohtainen sovinto klassisen narratiivin kanssa. Opinnäyte toimii puheenvuorona keskustelussa vapaasta kirjoittamisesta ja dramaturgisten mallien käyttämisestä. Valkokankaalla klassinen dramaturgia on suosituin kerrontatapa, mutta myös kritisoitu mm. kaavamaisista ratkaisuista. Tutkin, miten voin käyttää klassista mallia käsikirjoittamisessa, toisaalta teoriakatsauksen kautta ja toisaalta kaksivaiheisen analyysin avulla. Käytän Frank Danielin klassista sekvenssiteoriaa ja Christina Kallaksen emotionaalista rakennetta, joka on sovellettavissa myös vaihtoehtoisiin rakenteisiin. Aloitan analysoimalla missä määrin suosikkielokuvani, Ruben Östlundin Turist (2014), täyttää ja rikkoo sekvenssiteorian paradigmaa. Seuraavaksi keskityn sekvenssiteorian analysoimiseen. Mitä tarinan ominaisuuksia sekvenssiteoria vahvistaa? Miltä sekvenssiteoria näyttäytyy suhteessa emotionaaliseen rakenteeseen? Miten omassa kirjoittamisessa voin käyttää sekvenssiteoriaa, kirjoittamatta kaavamaista elokuvaa ja säilyttäen tarinan ytimen? Frank Danielin sekvenssiteoria on avuksi varsinkin työstäessä rakennetta ja päähenkilön kehityskaarta. Emotionaalinen rakenne antaa työkaluja teeman syvälliseen analysoimiseen. Näytän, että sekvenssiteoria ohjaa kirjoittajaa tiettyyn suuntaan, eikä sitä voi soveltaa kaikkiin tarinoihin. Teorian fokus on keskeisessä toiminnassa ja kausaalissa tapahtumasarjassa. Tarinalla on keskeinen päähenkilö, jolla on päämäärä ja tarve muuttua. Sekvenssiteoria johtaa myös moraaliseen kannanottoon tarinan lopussa ja sisältää olettamuksen siitä, että päähenkilö pystyy ohjaamaan elämäänsä. Turist täyttää sekvenssiteorian paradigman monelta osaa, mutta rikkoo sitä samalla ja käyttää vaihtoehtoista ilmaisua. Näytän, että esim. kappalejako, vahvat sivuhenkilöt, metafora ja dilemma sekä etäännyttäminen ovat keinoja klassisen varioimiseen. Koen, että voin turvallisetsi tulevaisuudessa käyttää sekvenssiteoriaa, mutta vasta perusteellisen luonnostelun jälkeen. Tutustun siis syntyvään tarinaan ensin, ja valitsen sitten sopivan työkalun tarinan rakenteen muokkaamiseen. Malleja voi tarvittaessa murtaa vaihtoehtoisilla työkaluilla. Kandidaattityö on nyansoinut suhtautumistani klassiseen narratiiviin. Työkaluja kannattaa käyttää, mutta oikealla tavalla, oikeassa tilanteessa. Käsikirjoittaja hyötyy kyvystä valita projekteihin sopivia työkaluja mutta myös konvention rikkomisesta. Yhdistelmä voi olla tie yllättäviin, ei ennalta-arvattaviin käsikirjoituksiin. Perinteistä jakoa klassisiin ja vaihtoehtoisiin elokuviin voi jossain määrin kyseenalaistaa, sillä klassisissa elokuvissa lainataan vaihtoehtoisia työkaluja ja päin vastoin. Tuleva tutkimus voisi keskittyä klassisen ja vaihtoehtoisen rajanvetoon ja laajemmin tutkia klassisen narratiivin murtamista.

Description

Supervisor

Kyösola, Satu

Thesis advisor

Koivumäki, Marja-Riitta

Keywords

käsikirjoittaminen, dramaturgia, klassinen dramaturgia, sekvenssiteoria, Frank Daniel, Christina Kallas, sekvenssi analyysi, emotionaalinen rakenne

Other note

Citation

Permanent link to this item

https://urn.fi/URN:NBN:fi:aalto-201809034754

Collections

[kand] Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu / ARTS