Nothing special – Zine-making as an approach to (critical) disability (studies) and as feminist art (pedagogical) practice
No Thumbnail Available
URL
Journal Title
Journal ISSN
Volume Title
School of Arts, Design and Architecture |
Master's thesis
Ask about the availability of the thesis by sending email to the Aalto University Learning Centre oppimiskeskus@aalto.fi
Location:
P1 OPINNÄYTTEET D 2019 Lindholm
Authors
Date
2019
Department
Major/Subject
Mcode
Degree programme
Kuvataidekasvatus
Art Education
Art Education
Language
en
Pages
22+(50)+88
Series
Abstract
This art education master thesis is an artistic research about collective zine-making as an approach to critical disability studies and as an art pedagogical practice. It consists of three zines that can be read individually or together in a chronological or non-chronological order. All three zines study the entanglement of art, learning, disability and resistance that contests the pervasive ableism of our university as well as art institutions and societies in general. These entanglements are tied and untied with the history and tradition of zines, artistic dwelling, cripping and assemblage analysis. This master thesis ponders around the tensions between individual and collective, an identity and a phenomenon, fixed and unfixed, familiar and unfamiliar in feminism, art, disability and in general. The first zine, Beforelife, consists of an article “nothing/special ZINE: A Collective Zine as an Approach to Critical Disability Studies and as Feminist Art Pedagogical Practice” that was published as a part of Feminism and Queer in Art Education in summer 2018. The article worked as a prologue for the research, as a fantasy or a utopia of a community, that a collective zine would make possible. It stemmed from the question of “How could an art zine discussing mad, sick and crip art be and what could it do?” I used texts by Johanna Hedva (2015, 2016), Alison Kafer (2013) and Mikko Koivisto (2017a, 2017b) as well as texts from the fields of “zine studies” (Creasap, 2014; deGravelles, 2013) and critical dis- ability studies (Goodley, Lawthom & Runswick Cole, 2014; Shildrick, 2012) as my main companions in this article. The second zine is the first issue called “nothing special” of nothing/special ZINE, an art zine for mad/sick/crip art and a feminist platform for discussing madness, sickness and cripness and/is/through/and art that was published online and in print in fall 2018. The first issue of the magazine featured 18 artists. The zine is the production part of the thesis. The third zine, Afterlife, consists of a comprehensive introduction to the process of making this thesis and the phenomena behind it. The zine also includes an assemblage analysis of the nothing/special ZINE and the survey answers that I gathered from the submitters of the first issue of the zine. It will critically examine my own memories, feelings and pre-assumptions are in relation to the thoughts and feelings of others that participated the project. It attempts to find possible answers and approaches to the question “What can collective zine-making as an approach to (critical) disability (studies) and as feminist art (pedagogical) practice do?” In this zine, I continue from the themes and thoughts of the first zine, but also bring out the contradictions between these two writings. I use texts by Johanna Hedva (2015, 2016), Mitchell and Snyder (2014), McRuer (2006, 2014a, 2014b), Jasbir K. Puar (2013), Eliza Chandler (2012), Michael Feely (2019) and Goodley, Lawthom & Runswick-Cole (2014a, 2014b) as main resources for this zine. The methodological choices in this thesis stem from artistic approaches and pure curiosity towards new-materialist theories. The theoretical framework of disability studies is mashed up together with artistic knowledge and non-academic sources such as social media accounts and blogs. This master thesis offers departure points for others pondering with questions of feminist pedagogy, zine making, disability, resistance and art.Tämä kuvataidekasvatuksen maisterin opinnäyte on taiteellinen tutkimus kollektiivisen zinen tekemisestä suhteessa kriittisiin vammaisuustutkimukseen ja feministiseen pedagogiikkaan. Opinnäyte koostuu kolmesta zinestä, jotka voidaan lukea erikseen tai yhdessä kronologisessa tai ei-kronologisessa järjestyksessä. Kaikissa kolmessa zinessä käsitellään taiteen, oppimisen, vammaisuuden ja vastarinnan yhteen kietoutumia, jotka haastavat ja horjuttavat yliopistojen, taideinstituutioiden ja yleisesti yhteiskuntien läpäisevää ableismia. Näitä yhteen kietoutumia selvitetään ja sidotaan uudelleen solmuiksi zinen historian ja tradition, taiteellisen oleilun (eng. ”artistic dwelling”), ”crippingin” (eng. ”cripping”) ja assemblage-analyysin avulla. Opinnäytteessä pohditaan yksilön ja kollektiivisen, identiteetin ja ilmiön, pysyvän ja pysymättömän, tunnistettavan ja tunnistamattoman välisiä jännitteitä feminismissä, taiteessa, vammaisuudessa ja laajemmin tässä ajassa. Ensimmäinen zine, Beforelife (suom. “ennen elämää”), koostuu artikkelista “nothing/special ZINE: A Collective Zine as an Approach to Critical Disability Studies and as Feminist Art Pedagogical Practice”, joka julkaistiin osana Feminism and Queer in Art Education -kirjaa kesällä 2018. Artikkeli toimi myös tutkimustyön prologina, eräänlaisena fantasiana tai utopiana yhteisöstä, joka kollektiviisen zinen tekemisen myötä olisi mahdollista saavuttaa. Artikkeli etsi vastauksia kysymykseen "Minkälainen mad/sick/crip –taidetta julkaiseva pientaidelehti voisi olla ja mitä se voisi tehdä?” Käytin Johanna Hedvan (2015, 2016), Alison Kaferin (2013) ja Mikko Koiviston (2017a, 2017b) tekstejä sekä zine-tutkimuksen (Creasap, 2014; deGravelles, 2013) ja kriittiset vammaisuustutkimuksen (Goodley, Lawthom & Runswick Cole, 2014; Shildrick, 2012) tekstejä tärkeimpinä kumppaneinani tätä artikkelia kirjoittaessa. Toinen zine on nothing/special ZINE:n ensimmäinen numero ”ei mitään erityistä”, joka julkaistiin verkossa ja painettuna syksyllä 2018. nothing/special ZINE on pientaidelehti mad/sick/crip –taiteelle ja feministinen alusta keskusteluille sairaudesta/vammaisuudesta taiteena/taiteessa/taiteen keinoin/ja taiteesta. Lehden ensimmäisessä numerossa oli mukana 18 taiteilijaa. Zine toimii opinnäytetyön produktio-osana. Kolmas zine, Afterlife (suom. ”tuonpuoleinen”, ”kuolemanjälkeinen elämä”), koostuu kattavasta johdannosta opinnäytetyöprosessiin ja sen taustalla vaikuttavista ilmiöihin. Lisäksi se sisältää assemblage-analyysin opinnäytetyöprosessista, nothing/special ZINE: stä ja kyselyvastauksista, jotka kerättiin lehden ensimmäisen numeron taiteilijoilta. Tutkimuksessa käsittelen kriittisesti omat muistojani, tunteitani ja ennakko-oletuksiani zinen tekijänä suhteessa muiden ajatuksiin ja tunteisiin sekä yrittän löytää mahdollisia vastauksia ja lähestymistapoja kysymykseen: “Mitä kollektiivisen zinen tekeminen voi tehdä suhteessa (kriittiseen) vammaisuuteen (tutkimukseen) sekä feministisenä taiteena (ja pedagogiikkana)? ”Tässä zinessä jatkan artikkelin aiheista ja ajatuksista, mutta tuon esiin myös näiden kahden kokonaisuuden väliset ristiriidat. Käytän Johanna Hedvan (2015, 2016), David Mitchellin ja Sharon Snyderin (2014), Robert McRuerin (2006, 2014a, 2014b), Jasbir K. Puarin (2013), Eliza Chandlerin (2012), Michael Feelyn (2019) ja Dan Goodleyn, Rebecca Lawthomin ja Kathrine Runswick-Colen tekstejä (2014a, 2014b) tämän zinen pääasiallisina lähdemateriaaleina. Opinnäytetyön metodologiset valinnat juontuvat taiteellisista lähestymistavoista ja puhtaasta uteliaisuudesta uusi-materialistisiin teorioihin. Vammaisuustutkimuksen teoreettiset puitteet törmäytetään yhteen taiteellisen tiedon ja ei-akateemisten lähteiden, kuten sosiaalisen median tilien ja blogien kanssa. Tämä opinnäytetyö tarjoaa lähtökohtia muille feministisen pedagogiikan, zinen tekemisen, vammaisuuden, vastarinnan ja taiteen kysymyksiä pohtiville.Description
Supervisor
Pusa, TiinaThesis advisor
Koivisto, MikkoKeywords
art education, community, contemporary art, crippinng, critical disability studies, disability, feminism, feminist pedagogy