Ornamentti, pinta ja rakenne. Visuaaliset keinot 1900- ja 2000-lukujen arkkitehtuurissa, esimerkkinä Helsinki.
Loading...
URL
Journal Title
Journal ISSN
Volume Title
School of Arts, Design and Architecture |
Bachelor's thesis
Unless otherwise stated, all rights belong to the author. You may download, display and print this publication for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Authors
Date
2017
Department
Major/Subject
Mcode
Degree programme
Sisustusarkkitehtuuri
Language
fi
Pages
44 + 1
Series
Abstract
Tämä kandidaattitutkielma tarkastelee ornamentiikkaa sekä muita keinoja, joilla on vaikutettu rakennusten ulkomuotoon, sekä sitä, miten nämä ovat muuttuneet 1900-luvun alusta eteenpäin suurten yhteiskunnallisten muutosten siivittämänä. Tutkielma on rajattu koskemaan Helsingin arkkitehtuuria, mutta tarkastelee sitä kautta rakennusten koristelua myös muualla Suomessa ja länsimaisessa kontekstissa. Ajallinen rajaus (vuodesta 1900 2010-luvulle) pitää sisällään ajanjakson, jolloin ornamentin ja koristelun asema ja luonne kokivat ennennäkemättömän suuria mullistuksia lyhyessä ajassa. Käytännöllisyyttä ja rakenteellisuutta korostavan modernismin on ajateltu pyyhkineen koristelun pois arkkitehtuurista. Tämän tutkielman yhtenä tavoitteena oli selvittää, tapahtuiko todella näin ja mitä seurauksia sillä oli. Tutkielma havainnoi niitä kehityskaaria, joka arkkitehtuurissa vuodesta 1900 eteenpäin on koristelun suhteen havaittavissa: kuinka jugendin avulla irtauduttiin kertaustyyleistä, kuinka ilmava ja tyylitelty uusklassismi kulki kohti funktionalismia, kuinka funktionalismin jälkeen palattiin luonnonläheisempään ja koristeellisempaan ilmaisuun ja siitä jälleen takaisin modernismin pelkistämiseen, ja lopulta – ihmisten jo totuttua koruttomiin rakennuksiin – harmaiden betonielementtitalojen massatuotantoon, mistä taas 1980-luvun kapinallisen postmodernismin kautta moni-ilmeisempään rakentamiseen ja lopulta ornamentiikan paluuseen. Tärkeimpänä tutkimusaineistona toimivat Helsingin rakennukset ja kuvat niistä. Tutkielman sisältämä historiallinen tieto perustuu pääosin muotoilun historiaa sekä Suomen arkkitehtuuria käsittelevään kirjallisuuteen. Yhdeksi tutkielman keskeisistä kysymyksistä muodostui, mikä on ornamentiikkaa tai koristelua. Tähän kysymykseen vastaamaan auttoi huomio, että yksi koristelun perimmäisistä tarkoituksista on viestiminen – esimerkiksi arvoista. Todettiin, ettei koristelun määritteleminen ole yksiselitteistä. Tutkielma päätyi lopputulokseen, että jonkinlainen koristelun metataso on ollut aina läsnä myös modernistisen aikakauden arkkitehtuurissa, lukuun ottamatta joitain esimerkkejä 1960- ja 1970-lukujen lähiörakentamisesta, joissa estetiikka ja viihtyisyys joutuivat täysin alisteisiksi kustannustehokkuudelle. Esiin on nostettu joitain koruttomilta näyttäviä esimerkkejä, joissa on tehty puhtaasti visuaalisia, tietynlaisista arvoista kertovia valintoja, joilla ei ole suoranaista merkitystä rakennuksen käytön kannalta. Yksi esimerkki tästä on rakenteiden visuaalinen korostaminen, jolloin koristelua vastustava, rakenteiden kauneutta ylistävä ajattelu kääntyy päälaelleen. Tutkielman lopussa pohditaan sitä, mihin suuntaan koristelu ja ornamentiikka ovat menossa nyt ja mahdollisesti tulevaisuudessa sekä sitä, mitä 1900-luku on opettanut ihmisen suhteesta kauneuteen ja koristeluun.Description
Supervisor
Määttänen, HeikkiThesis advisor
Määttänen, HeikkiKeywords
arkkitehtuuri, ornamentiikka, koristelu, Helsinki, 1900-luku, 2000-luku