IAS 39 - Analyytikoiden osakekohtaisen tuloksen ennustetarkkuus käypien arvojen maailmassa: Ovatko käyvät arvot lisänneet tilinpäätöksen informatiivisuutta?

Abstract

Tutkimuksen tavoitteet: Vuoden 2005 alusta, kaikki EU-maissa ja ETA:n talousalueella listatut yhtiöt alkoivat soveltaa IFRS -normistoa ja IASB:n julkaisemista standardeista kiistanalaisinta, IAS 39 – Rahoitusinstrumentit: kirjaaminen ja arvostaminen, jossa vallitsevana arvonmääritystapana käytetään käypää arvoa. Käypien arvojen on pelätty aiheuttavan tuloslaskelman ja taseen volatiliteettia ja olevan ongelma luotettavuuden kannalta arvostettaessa varoja ja velkoja, joiden arvoa ei pystytä johtamaan toimivilta markkinoilta. Myös standardin sallimista useista arvostustavoista johtuvat arvostusten vastaamattomuudet sekä samojen instrumenttien arvostaminen eri perustein on koettu ongelmallisiksi. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, lisäsivätkö käyvät arvot tilinpäätöksen informatiivisuutta, ja näkyykö tämä analyytikoiden tekemien osakekohtaisten tulosennusteiden tarkkuuden parantumisena.

Tutkimusaineisto ja sen käsittely: Tutkimusotos käsittää 130 pankkia tai muuta rahoitusinstituutiota, joiden ensisijainen SIC -toimialaluokitus alkaa 60:lla tai 61:llä ja jotka ovat listattuina 19:ssa eri Euroopan maassa. Tutkimus jakautuu kahteen erilliseen regressioanalyysiin, joista molemmat sisältävät useita eri regressiomalleja. Ensimmäisessä regressioanalyysissä tutkittiin IFRS -normiston vapaaehtoisesti käyttöönottaneiden yhtiöiden kohdalla käypien arvojen merkityksellisyyttä ennustetarkkuuden selittäjänä. Tutkimusotos pitää sisällään 400 havaintoa vuosilta 2001 - 2004. Toisessa regressioanalyysissa tutkittiin IFRS -standardien virallisen käyttöönoton vaikutuksia ennustetarkkuuteen kaikkien 130 tutkimusotokseen kuuluvan yhtiön kohdalla. Otos pitää sisällään 873 havaintoa vuosilta 2001 - 2008.

Tulokset: Tulokset osoittavat, että käyvät arvot ovat informatiivisia markkinoiden näkökulmasta, ja tämä näkyy tarkempina analyytikoiden antamina ennusteina verrattuna aikaisemmin sovellettuihin kansallisiin normistoihin, joissa vallitsevana arvostustapana oli historiallinen hankintameno. Tähän antaa tukea sekä ensimmäinen että toinen regressioanalyysi, joiden yhdenmukaiset tulokset tukevat oletusta siitä, että parantunut ennustetarkkuus olisi seurausta nimenomaan parantuneesta tilinpäätösinformaatiosta. Tutkimuksessa osoitettiin myös, että yrityksen koko, yhtiötä seuraavien analyytikoiden lukumäärä ja negatiivinen tulos ovat merkityksellisiä ennustetarkkuuden kannalta. Tutkimuksessa saatiin myös kevyttä tukea sille, että markkinoiden näkökulmasta Common Law -maissa listattuna olevan yhtiön tilinpäätösinformaatio oli merkityksellisempää kuin Code Law -maissa listattuna olevan yhtiön vuosina 2001 - 2004.