Vilpillinen mieli EU:n tavaramerkkioikeudessa
No Thumbnail Available
URL
Journal Title
Journal ISSN
Volume Title
School of Business |
Master's thesis
Authors
Date
2022
Department
Major/Subject
Mcode
Degree programme
Yritysjuridiikka
Language
fi
Pages
91
Series
Abstract
EU:n tavaramerkkioikeudellinen normisto sääntelee kahden tyyppisiä tavaramerkkejä, jäsenvaltioiden kansallisia tavaramerkkejä ja koko EU:n alueella yhtenäistä suojaa nauttivia EU-tavaramerkkejä. Saadakseen kansallisen tavaramerkin tai EU-tavaramerkin mukaista suojaa rekisteröinnin kautta, rekisteröinnin on täytettävä tietyt edellytykset. Yhtenä tällaisena edellytyksenä on se, että tavaramerkkihakemusta ei ole jätetty vilpillisessä mielessä. Tavaramerkkihakemuksen jättäminen vilpillisessä mielessä johtaa siihen, että tavaramerkki voidaan mitätöidä jälkeenpäin. Tutkielmassa tarkastellaan lainopin keinoin vilpillisen mielen tulkintaa EU:n tavaramerkkioikeudessa. Vilpillinen mieli mitätöintiperusteena on avoin säännös, joka mahdollistaa puuttumisen monenlaisiin tilanteisiin. Vilpillisen mielen perinteistä soveltamisalaa on ollut puuttua tavaramerkin kaappaustilanteisiin (trademark grabbing). Nykyisen oikeuskäytännön perusteella vilpillistä mieltä on kuitenkin mahdollista soveltaa myös hyvin muunlaisissa tilanteissa, joissa rekisteröinnin vilpillisyys ei selkeällä tavalla kohdistu tiettyyn kolmanteen. Tällaisina tilanteina voidaan mainita ainakin tavaramerkin käyttöä koskevaan sääntelyyn läheisesti liittyvät ikivihreistäminen (evergreening) ja tavaramerkin käyttöaikomuksen puuttumisen rekisteröintihetkellä. Tutkielmassa on havaittu, että vilpillistä mieltä on tulkittu hyvin joustavasti EU:n tuomioistuinten oikeuskäytännössä. Tämä on johtanut siihen, että vilpillisellä mielellä on itse asiassa ollut yllättävän suuri ja viime aikoina kasvanut rooli EU:n tavaramerkkioikeudessa, mikä edelleen johtanee tarpeeseen uudelleen arvioida kansallisten vilpillistä mieltä koskevien säännösten perinteistä tulkintaa. Käytännössä vilpillisen mielen joustavan tulkinnan seurauksena on ollut se, että sitä on jouduttu usein yhteensovittamaan joidenkin muiden EU:n tavaramerkkioikeuden perusperiaatteiden ja säännösten kanssa. Tämä on myös yhdistävä havainto erilaisille tutkielmassa käsitellyille vilpillisen mielen tyyppitilanteille. Niinpä erityisesti tavaramerkin käyttöä koskeva viiden vuoden sääntö, territoriaaliperiaate, sekoitettavuusoppi ja hakijan puuttuva selonottovelvollisuus aiemmista oikeuksista asettavat tärkeitä rajoituksia vilpillisen mielen soveltamiselleThe EU trade mark law regulates two types of trademarks, national trademarks of Member States and EU trademarks enjoying unitary protection throughout the EU. In order to obtain trade mark protection through registration, the registration must satisfy certain conditions. One such condition is that the trade mark application has not been filed in bad faith. A trademark may be afterwards revoked where the trademark application has been filed in bad faith. The thesis examines the interpretation of bad faith in EU trademark law by applying legal dogmatics method. Bad faith is an open-ended provision that allows for the intervention of a wide variety of situations. The traditional scope of bad faith has been to address trademark grabbing and trademark squatting. However, the recent case law has made it clear that bad faith can also be applied in very different circumstances where the bad faith in the registration is not clearly directed to a particular third party. Such situations include, evergreening and the lack of any intention to use the trade mark at the moment of registration, which are closely related to the rules governing the use of trade marks. In the thesis, it has been found that bad faith has been interpreted very flexibly in EU case law. This has led to the situation where bad faith has in fact played a surprisingly large and recently increased role in EU trademark law. This is likely to lead to the need to reassess the traditional interpretation of national provisions on bad faith. In practice, the flexible interpretation of the bad faith has often resulted in the need to reconciliate it with certain other fundamental rules and principles of trade-mark law. This is a unifying observation for the various situations in which bad faith has been ap-plied in case law. In particular, the five-year rule on the use of the trade mark, the territoriality prin-ciple, the likelihood of confusion and the applicant's absence of duty to gain knowledge of third-party rights impose important restrictions on the application of bad faith.Description
Thesis advisor
Kuoppamäki, PetriKeywords
vilpillinen mieli, EU:n tavaramerkkioikeus, käyttöaikomus, territoriaaliperiaate