Kansainvälisten konsernien sisäisen hybridirahoituksen verotus

Abstract

KANSAINVÄLISTEN KONSERNIEN SISÄISEN HYBRIDIRAHOITUKSEN VEROTUS

TUTKIELMAN TAVOITTEET Tutkimuksen tavoitteena on taloudellisiin ominaisuuksiin nojautuen määritellä kattavasti hybridi-instrumenttien käsite. Tätä määritelmää käyttäen tarkoituksena on selvittää, miten hybridi-instrumentteja tällä hetkellä luokitellaan verotusta varten Suomessa ja maailmalla sekä minkälaisia ongelmia instrumenttien taloudellinen luonne synnyttää verotuksessa. Hybridirahoitukseen liittyvä problematiikka linkitetään konsernirahoituksen siirtohinnoitteluun sekä alikapitalisointiin liittyviin kysymyksiin. Läpi tutkielman nostetaan esiin minkälaisia ongelmia nykyinen oikeustila sisältää konserniverotuksen näkökulmasta sekä suhteessa instrumenttien taloudelliseen luonteeseen että riippumattomien yritysten välillä tapahtuvaan rahoitukseen. Tutkimuksen tavoitteena on myös pyrkimys löytää konkreettisia esimerkkejä, jotka valottavat konsernin sisäisen hybridirahoituksen todellista käyttöä Suomessa. Edellä mainitun pohjalta esitetään aiheeseen liittyviä verotuksen kehittämistarpeita.

LÄHDEAINEISTO Aineisto koostuu oikeuskirjallisuudesta, soveltuvasta Suomen ja EU:n verolainsäädännöstä, ulkomaalaisista verolainsäädännöistä tehdyistä poiminnoista, OECD:n siirtohinnoitteluohjeesta ja malliverosopimuksesta sekä aiheeseen liittyvistä Korkeimman hallinto-oikeuden ja EU-tuomioistuimen oikeustapauksista. Tutkimusta varten on lisäksi haastateltu Konserniverokeskuksen ja Valtiovarainministeriön edustajaa. Tutkimuksessa esiteltyjen esimerkkiyritysten tiedot pohjautuvat niiden vuoden 2009 tilinpäätöksiin.

TULOKSET Suomi on verotuskäytännössään seurannut sitkeästi linjaa, jossa hybridi-instrumentteja verotetaan ainoastaan perustuen niille annettuun muotoon. Erityisesti juuri tämä Suomen omaksuma monista muista valtioista poikkeava linja mahdollistaa hybridien hyödyntämisen verosuunnittelun välineenä niin, että niille maksetut korot voidaan vähentää Suomen verotuksessa, mutta toisessa valtiossa sijaitsevan yhtiön verotuksessa korkomaksut luokitellaankin verovapaiksi suorasijoitusosingoiksi tai ne ovat muuten edullisen verotuksen piirissä. Ongelmaa ei ole selvitetty tarpeeksi ja sen todellisen laajuuden ymmärtämiseen tarvitaan tasepohjaisten tunnuslukujen tarkastelun lisäksi mm. tuloslaskelman ja taseen eriä vertailevaa tutkimusta. Esimerkkiyritysten tilinpäätösten analysointi kertoo kyseisten yritysten hyödyntävän hybridi-instrumentteja voittojen siirtoon ulkomaisille emoyhtiöilleen ja omistajilleen. Suomen oikeuskäytännöstä esille nostetut tapaukset kertovat, että verottaja on kuitenkin parin viime vuoden aikana aktivoitunut seuraamaan konsernien sisäisiä rahoitusjärjestelyitä. Oikeustila on tällä hetkellä hyvin epävarma ja ohjeistus asiasta on ehdottomasti jo oikeusvarmuuden kannalta paikallaan. Mietittäessä kuinka verosuunnitteluun tulee puuttua, on erityisen tarkkaan huomioitava verokilpailunäkökohdat. Kansainvälisten konsernien läsnäolo Suomessa on ehdottoman tärkeää Suomen taloudellisen menestymisen kannalta, joten kohtuuttomia velvoitteita yrityksille ei saa langettaa.