The development of presentation methods in Finnish school atlases

Abstract

Koulukartastoilla on tärkeä rooli maantiedon opetuksessa, mutta niissä käytettyihin esitystapoihin on kiinnitetty vähän huomiota. Suomalaiskustantajalla on vain vähän mahdollisuuksia vaikuttaa karttojen sisältöön ja esitystapoihin, kun lähes kaikki koulukartastojen kartoista valitaan ulkomaisten kartantuottajien valikoimista. Opetuksessa kiinnitetään huomiota ennen kaikkea karttojen teemoihin, ja ennen koulukartastoon tutustumista oppilaille opetetaan kartan käsitettä koululuokan, -pihan ja lähiympäristön karttojen avulla. Koulukartaston ja teemakarttojen lukemista sen sijaan opetetaan paljon vähemmän. Näin ollen karttaa tiedonvälittäjänä ei välttämättä tarkastella kriittisesti, eikä silloin myöskään osata vaatia hyviä karttoja.

Tutkimuksessa selvitettiin, miten koulukartastoissa käytetyt kartografiset esitystavat ovat kehittyneet. Aineistona oli 13 kartastoa, jotka käytiin järjestelmällisesti läpi kartografisesta näkökulmasta ja havainnot koottiin taulukoksi, joka on työn liitteenä. Havaintoja tarkasteltiin kartantuotannon menetelmien kehittymisen ja toisaalta maantiedon opetuksen, erityisesti opetussuunnitelmien, näkökulmasta. Lisäksi kiinnitettiin huomiota siihen, että koulukartaston kartat muodostavat karttasarjoja.

Tarkasteltavia esitystapoja olivat värit, teemakarttatyypit, pistemäiset symbolit, karttadiagrammit, legenda, karttaprojektio, mittakaava ja koordinaattiruudusto, indeksi- ja pinta-alakartat sekä sivun asettelu. Havaintojen ja kirjallisuuden pohjalta laadittiin suosituksia koulukartastoissa käytettävistä esitystavoista.

Esitystavoissa havaittiin monenlaista kehitystä: vakiintumista, muutoksia ja vähitellen paranemista. Osassa esitystapoja ei ollut tapahtunut merkittävää muutosta, vaan tietyt virheet tai puutteet toistuivat, ja esiin nousi myös uusia epäkohtia kartastojen laajentuessa.

1970-luvulla toteutettu koulujärjestelmän uudistus näkyi kartastoissa. Erityisesti teemakarttojen määrä kasvoi ja uusia teemoja alettiin esittää. Uuden järjestelmän ensimmäisellä vuosikymmenellä kartastojen ulkoasu ja selkeys huononivat vanhan koulujärjestelmän aikaisiin kartastoihin verrattuna. 1990-lukuun mennessä näistä ongelmista oli päästy pääosin eroon, ja silti kartastojen laajuus oli säilytetty. Kartantuotannon menetelmien kehittymisellä havaittiin olevan vaikutusta erityisesti karttojen selkeyteen.