The control of birch pulp extractives in a sulphate pulp mill running alternating birch and pine sequences

Abstract

Työn tarkoituksena oli kartoittaa koivumassan uutepitoisuuden alenemista keitossa ja mustan massan pesussa vaihtoajona koivu- ja havusellua valmistavalla sulfaattisellutehtaalla. Lisäksi haluttiin löytää kustannustehokas ajomalli uutepitoisuuden alentamiseksi nykyisestä tasosta.

Tehtaan koivumassan uutepitoisuus nousee koivujakson loppua kohden. Koivujakson alussa uutepitoisuus pysyy matalammalla tasolla, koska pesussa käytettävissä suodoksissa on hartsi- ja rasvahappopitoisempia havusuodoksia.

Rasva- ja hartsihapot muodostavat 50-80 % koivumassan uutteesta aina keitosta happivaiheeseen saakka. Viimeisen pesuvaiheen jälkeen ennen valkaisua tilanne on muuttunut. Silloin massan uutteesta on rasva- ja hartsihappoja vajaa kolmannes ja loput ovat neutraaliaineita.

Tehokkaimmat pesuvaiheet uutteen poiston kannalta ovat keitinpesu ja sitä seuraava diffusööripesuri. Näissä vaiheissa suodoksissa on riittävästi hartsi- ja rasvahappoja ja lämpötila on riittävän korkea, jotta uutteet poistuvat massasta pesusuodoksiin. Näiden pesuvaiheiden jälkeen ei koivumassasta saada enää pestyä steroleita. Keitossa hydrolysoitumatta jääneet steryyliesterit eivät poistu myöhemmissä pesuvaiheissa. Niiden määrä jopa nousee, kun niitä sisältävät parenkyymisolut hajoavat mekaanisen rasituksen aikana.

Hartsisaippuan annostelumallilla, jossa annostusta lisätään portaittain 10-30-50 kg/ADT imeytykseen, pystytään uutepitoisuus pitämään tasaisena koko koivujakson ajan ja 20-50 % alemmalla tasolla kuin nykyisellä tai muilla koeajojen annostelumalleilla. Erityisesti steroleita ja steryyliestereitä on massasta tällöin vähemmän. Hartsisaippuan lisäämisestä pesukiertoon ei tulosten perusteella vaikuta olevan hyötyä uutteen poistumisen kannalta.