Placemaking katujen ja aukioiden suunnittelussa - Istuttavuuden merkitys julkisten ulkotilojen käytettävyyteen
Loading...
URL
Journal Title
Journal ISSN
Volume Title
School of Arts, Design and Architecture |
Bachelor's thesis
Unless otherwise stated, all rights belong to the author. You may download, display and print this publication for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Authors
Date
2024
Department
Major/Subject
Arkkitehtuuri
Mcode
Degree programme
Arkkitehtuurin, maisema-arkkitehtuurin ja sisustusarkkitehtuurin kandidaattiohjelma
Language
fi
Pages
24
Series
Abstract
Paikan tekeminen (eng. placemaking) on kaupunkisuunnittelun menetelmä ja suunnittelufilosofia, joka korostaa vuorovaikutteisuutta ja paikallisen yhteisön osallistamista kaupunkitilojen kehittämisessä. Paikan tekemisen tavoitteena on vahvistaa paikallisen yhteisön sidettä fyysisen kaupunkiympäristöön ja muuttaa merkityksettömiä kaupunkitiloja merkityksellisiksi paikoiksi. Vuorovaikutteisen suunnittelunäkökulman lisäksi paikan tekemisen tärkeä ominaisuus on julkisten ulkotilojen kehittäminen ja aktivoiminen pienimittakaavaisesti ja perinteisiin suunnittelu- ja rakennusprosesseihin verrattuna joustavimmilla toimenpiteillä. Tämän kandidaatintyön tavoitteena on esitellä paikan tekemisen teoriataustaa ja perehtyä tapausesimerkkien kautta paikan tekemisen käytäntöön Helsingissä. Tutkielmassa arvioidaan, miten paikan tekemisen keinoin pystytään vastaamaan tarpeeseen laadukkaille julkisille ulkotiloille ja mikä rooli istuttavuudella (eng. sittability) on julkisten ulkotilojen käytettävyydelle ja olemukselle. Tapausesimerkkien osalta tutkitaan, millaisin käytännön keinoin paikan tekemistä Helsingissä toteutetaan ja kuinka hyvin käsitellyt kaupunkitilakokeilut noudattavat paikan tekemisen taustaperiaatteita. Kirjallisuustutkimuksen ja tapausesimerkkien perusteella havaittiin, että paikan tekeminen näkyy julkisten ulkotilojen suunnittelussa käytännössä nopeiden kaupunkitilakokeilujen kautta. Istuttavuuden merkitys julkisissa ulkotiloissa linkittyy puolestaan läheisesti sosiaalisten kohtaamisten mahdollistamiseen. Istumapaikat liittyvät oleellisesti siihen, onko julkisissa ulkotiloissa mahdollista pysähtyä viettämään aikaa. Tutkimuksen perusteella ilman istuttavuuden huomioimista ei voi syntyä laadukkaita kaupunkiympäristöjä, jotka tukevat valinnaisia toimintoja kaupunkitilassa. Istuttavuuden keskeisen roolin hyvä puoli on se, että istumapaikkojen lisääminen on kevyt toimenpide, jota voidaan hyödyntää nopeasti ja joustavasti kaupunkitilassa. Työn kirjallisuustutkimuksen yhteydessä selvisi myös, että istuttavuutta ei ole juurikaan tutkittu 1980-luvun merkittävien teosten jälkeen. Jatkotutkimustarve tuntuu perustellulta, sillä istuttavuuden merkitys paikan tekemiselle ja julkisen tilojen laadulle on keskeinen. Tapausesimerkkien yhteydessä havaittiin, että paikan tekemisen prosessien kehittäminen on Helsingissä aloitettu vasta vuonna 2021. Jatkotutkimuksena olisi hyödyllistä tutkia Helsingin paikan tekemisen käytäntöjen kehitystä ja tulevia kaupunkitilakokeiluja sekä jo toteutettujen kaupunkitilakokeilujen seurauksia pidemmällä aikavälillä. Pidemmän aikavälin seuranta auttaisi arvioimaan paikan tekemisen vaikuttavuutta kaupunkisuunnittelun keinona Helsingissä. Tutkimuksessa selvisi, että paikan tekemisellä on potentiaalia tukea ja täydentää perinteisiä kaupunkisuunnittelun prosesseja monella tavoin ja sitä kannattaisikin hyödyntää lisää perinteisten menetelmien rinnalla.Placemaking is an urban design process and philosophy centered around participatory planning and local communities. The goal of placemaking is to strengthen the connection between the local community and the city environment, thus transforming insignificant public spaces into meaningful places. Another key feature of placemaking is developing public spaces on a smaller, more flexible scale compared to traditional urban design processes. The goal of this bachelor's thesis is to introduce the theory behind placemaking and explore placemaking in Helsinki context with two example projects. The thesis assesses the role of placemaking in creating high-quality public spaces with the focus on sittability and its significance for the usability and character of public spaces. In addition, this thesis explores how placemaking processes are applied in Helsinki and how well the assessed projects follow the key principles of placemaking. The results from literature review and case studies show that placemaking in public space design is often done through quick experiments utilizing street furniture. The signifance of sittability is closely related to making social encounters possible. Without public seating it is not possible to stay and spend time in public spaces. According to this study, without recognizing sittability, it is not possible to design high-quality environments that promote optional activities in the public space. The positive aspect of the significant role of sittability is the fact that adding seating to a public space is a quick and a flexible measure. Within the literature review it was also recognized that sittability has not been widely researched after 1980s. Its significant role in both placemaking and creating high-quality public spaces justifies the need for further research. By studying the case examples it was recognized that Helsinki only started developing its placemaking processes in 2021. Therefore, it would be beneficial to study how the processes and placemaking projects develop, as well as assess the long-term impacts of the placemaking projects. Following the phenomenon long-term would help assess the significance of placemaking within the urban design field in Helsinki. This thesis suggests that placemaking has potential to support the traditional urban design processes in several ways and it should be utilized more.Description
Supervisor
Özer-Kemppainen, ÖzlemThesis advisor
Lindgren, TommyKeywords
paikan tekeminen, placemaking, paikkamuotoilu, taktinen urbanismi, istuttavuus, istumapaikat, kaupunkitila, katutila