Unveiling obstacles and assessing the EU policy and funding instruments for low-carbon hydrogen investments

Abstract

The European Union (EU) views the adoption of a widespread, low-carbon hydrogen economy as a critical factor in reducing greenhouse gas emissions and achieving carbon neutrality on the continent by 2050. Despite the ambitious targets and supportive frameworks by the EU, the low-carbon hydrogen economy is failing to achieve the anticipated progress. While the existing literature covers technical advancements and highlights the potential barriers, little is known about the stagnating obstacles that the projects face on the verge of making the final investment decision. This thesis applies three research methods, bibliographic review, expert interviews, and case studies, to deliver the main barriers and to discuss the role of the EU policy and funding instruments for hydrogen economy. Analysis of the interviews and case studies show that the largest barriers are in cost competitiveness, renewable electricity power sourcing, regulative environment, and demand creation. This paper concludes that the current regulation is exceptionally complex, predicting the demand is challenging, and demand incentives fail to respond to the supply targets. Funding schemes lack budget; however, the recent development of new instrument is recognised as a positive direction. The thesis concludes that the regulative-driven sector benefits from coherent policy making. Additionally, the thesis suggests the EU to revise alternatives for the hourly temporality correlation after 2030 and to clarify and increase the demand incentives. The future work should continue developing solutions for other barriers to reach a satisfactory, widespread conclusions for tackling obstacles in the hydrogen economy evolution.

Vähähiilisen vetyteknologian laaja hyödyntäminen on kriittinen tekijä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä ja hiilineutraaliuden saavuttamisessa Euroopan Unionissa (EU) vuoteen 2050 mennessä. Huolimatta kunnianhimoisista tavoitteista ja niitä tukevista toimintasuunnitelmista, vähähiilinen vetytalous ei ole kehittynyt odotetusti. Aiheeseen liittyvä kirjallisuus ja tieteellinen tutkimus käsittelevät laajasti sekä teknologian edistysaskelia että haasteita vetyteknologian käyttöönotossa, mutta tieto haasteista on puutteellista ja syyt hankkeiden peruuntumisille eivät ole selviä. Tämä tutkimus hyödyntää kolmea tutkimusmenetelmää – biografista katsausta, asiantuntijahaastatteluita sekä tapaustutkimuksia – selvittääkseen vetytalouden keskeisimmät haasteet sekä tutkiakseen EU politiikan ja rahoitusvälineiden roolia. Haastattelujen ja tapaustutkimusten analyysi osoittavat, että suurimmat haasteet liittyvät vähähiilisen vedyn kilpailukykyyn, uusiutuvan sähkön hankintaan, sääntely-ympäristöön sekä kysynnän luontiin. Nykyinen sääntely on poikkeuksellisen monimutkaista, kysyntäkannustimet eivät vastaa tuotannolle asetettuja tavoitteita ja kysynnän ennustaminen on vaikeaa. Rahoitusjärjestelmät kaipaavat lisäresurssointia, mutta myös uusia rahoitusvälineitä kehitetään, mikä nähdään positiivisena suuntana. Päätelmänä voidaan esittää, että sääntelyohjattu vetysektori hyötyy johdonmukaisesta politiikasta. Lisäksi tutkimus ehdottaa, että EU tutkii lisää vedyn tuotannolle asetettua ajoitusvaatimusta (temporality) sekä selkeyttää että lisää kysyntäkannustimia. Uutta tutkimusta tarvitaan kehittämään ratkaisuja moniin haasteisiin, joita vetyteknologia kohtaa.