Optimisation of liquidity needs in security clearance and settlement systems

Abstract

Selvitysjärjestelmäksi kutsutaan niitä sääntöjä, joiden avulla arvopaperimarkkinoilla tehtyihin kauppoihin liittyviä maksu- ja toimitusvelvollisuuksia määritetään ja täytetään eli selvitetään. Kaksi selvitysjärjestelmien usein käytettyä ääripäätä ovat tosiaikaisesti kauppa kerrallaan selvittävä järjestelmä (RTGS) ja aikaan sidottuina hetkinä kaikki kaupat yhtä aikaa nettouttava järjestelmä (DNS). Lisäksi RTGS-järjestelmistä on käytössä useita variaatioita. Työn tarkoituksena oli kehittää metodologiaa, joka mahdollistaisi eri järjestelmien kustannusvaikutusten kvantitatiivisen vertailun. Lisäksi pyrittiin kehittämään optimoiva selvitysmenetelmä, joka yhdistäisi kauppakohtaisen ja nettouttavan selvityksen ja erityisesti kummankin järjestelmän hyvät puolet.

Selvitystoiminnan mallintamiseksi rakennettiin tietokantapohjainen simulaattori. Simulaattori generoi käyttäjän syöttämien parametrien mukaisia kauppoja, ja valittu selvitystapa suorittaa selvityksen. Selvityksen kustannuksia kuvataan erilaisilla mittareilla kuten likviditeettitarpeella ja selvitysviiveellä. Käyttäjä voi syöttää simulaattoriin myös todellisia arvopaperikauppatietoja.

Simuloinnin tulokset osoittivat likviditeettitarpeen ja selvitysaikojen välisen tradeoffin olevan muodoltaan konveksi DNS-järjestelmissä. Jonollisista menetelmistä ohittava FIFO todettiin ehdotonta FIFO:a paremmaksi likviditeettitarpeen osalta, ja ero oli sitä suurempi mitä epälikvidimmät markkinat olivat. Työssä kehitetty optimoiva selvitystapa osoittautui olemassaolevia selvitystapoja paremmaksi käytettyjen mittareiden mukaan. Käytännön toteutuksessa ongelmia saattaa aiheuttaa kuitenkin laskennan kompleksisuus, sillä menetelmän vaatima laskenta-aika kasvaa eksponentiaalisesti kauppojen lukumäärän lisääntyessä. Jos kauppoja voitaisiin toteuttaa myös osittain, tehtävän koon ja ajan välinen riippuvuus olisi ainoastaan polynomiaalista.