Fragments of trauma – approaching difficult heritage and collective memory through architecture
Loading...
URL
Journal Title
Journal ISSN
Volume Title
School of Arts, Design and Architecture |
Master's thesis
Location:
Unless otherwise stated, all rights belong to the author. You may download, display and print this publication for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Authors
Date
2022
Department
Major/Subject
Mcode
Degree programme
Arkkitehtuurin maisteriohjelma
Language
en
Pages
102
Series
Abstract
Architecture and built heritage are not detached from societal and political developments. They are highly symbolic tools for identity building, tools that can also be used for ideological and political purposes. Therefore, architecture also contains layers of past and present trauma. How are these layers of history reflected spatially, visually, and mentally? This master’s thesis analysed architecture from a symbolic, ideological, political, and value-laden viewpoint. The main research question was how historical traumas are approached in built heritage. Additionally, the research considered the influence of the socio-political context on these approaches, as well as the purpose of architecture as a narrative element in discussions on cultural trauma. The theoretical framework of the thesis encompassed four main themes: trauma, memory, heritage, and identity. Additionally, the connection between these themes and architecture was assessed through examples representing varying approaches. The selection of the sites was based on autoethnographic experiences. With several analysed examples, the research examined how spatial approaches and interventions can either neglect and hide or, on the other hand, embrace and face past cultural traumas. This thesis discovered that architecture has different possibilities to communicate cultural traumas. It can provide new sites of remembrance or create a contrast to previous traumatic layers. In some cases, architecture can be used to neglect problematic aspects of the past, while in other situations architecture can enable a process of healing. These approaches vary in different contexts. As a conclusion, the thesis highlights the importance of the physical fragments of trauma for collective memory.Arkkitehtuuri ja rakennettu kulttuuriperintö eivät ole yhteiskunnallisesta kehityksestä irrallisia taidemuotoja. Ne ovat symbolisia työkaluja, joilla voidaan rakentaa identiteettiä ja joita voidaan hyödyntää ideologisesti ja poliittisesti. Rakennukset voivat myös viestiä menneisyyden ja nykyisyyden kipupisteitä ja traumoja. Miten nämä historialliset tasot välittyvät tilallisesti, visuaalisesti ja mielikuvien tasolla? Tämä diplomityö tarkasteli arkkitehtuuria ennen kaikkea symbolisesta, ideologisesta, poliittisesta ja arvolatautuneesta näkökulmasta. Päätutkimuskysymyksenä oli, miten rakennettu kulttuuriperintö lähestyy historiallisia traumoja. Lisäksi työ analysoi, miten sosiopoliittinen konteksti vaikuttaa arkkitehtuurin tapaan heijastella menneisyyttä sekä millainen rooli ja merkitys arkkitehtuurilla voi olla kulttuuristen traumojen tarinallistajana. Työn teoreettinen viitekehys keskittyi neljään pääkäsitteeseen: traumaan, muistiin, kulttuuriperintöön ja identiteettiin. Käsitteiden yhteyttä arkkitehtuuriin tarkasteltiin erilaisia lähestymistapoja edustavien esimerkkikohteiden kautta. Näiden kohteiden valikointi perustui autoetnografisiin kokemuksiin. Esimerkkien avulla tutkittiin, miten rakennettu kulttuuriperintö voi joko peitellä ja vähätellä kontekstilleen keskeisiä traumoja tai toisaalta kohdata ja hyväksyä ne. Tämä diplomityö osoittaa, että arkkitehtuurilla on useita mahdollisuuksia viestiä kulttuurisia traumoja. Arkkitehtuurin avulla voidaan luoda uusia muistamisen paikkoja tai esittää aiempia traumaattisia tasoja kontrastin kautta. Joissain tapauksissa arkkitehtuuri voi tietoisesti sivuuttaa ongelmallisia menneisyyden osa-alueita, mutta toisaalta arkkitehtuurilla voi olla haavoja parantava vaikutus. Nämä arkkitehtuurin erilaiset lähestymistavat ovat usein sidoksissa kontekstiin. Työn johtopäätöksenä on, että traumojen tilalliset jäänteet ovat keskeinen osa kollektiivista muistia.Description
Supervisor
Savolainen, PanuThesis advisor
Enqvist, JohannaKeywords
cultural trauma, collective memory, difficult heritage, politics of memory, built heritage, lieux de mémoire