The use of geographic data and information systems in planning of pedestrian and bicycle way networks

Abstract

Tämän työn tavoitteena oli selvittää ja kokeilla erilaisia mahdollisuuksia paikkatiedon hyödyntämiseksi kevyen liikenteen verkon suunnittelussa.

Paikkatiedot ovat digitaalisia kartta- ja rekisteritietoja, jotka kuvaavat luonnon- ja rakennetun ympäristön kohteita ja ilmiöitä ja joiden maantieteellinen sijainti tunnetaan. Kevyellä liikenteellä tarkoitetaan tässä työssä kävelyä ja pyöräilyä.

Paikkatietoa voidaan käyttää liikennejärjestelmän, liikenneverkon ja hankekohtaisen suunnittelun eri vaiheissa. Paikkatiedon hyödyntäminen kevyen liikenteen verkon suunnittelussa voidaan jakaa neljään vaiheeseen: lähtöaineistojen hankintaan, lähtöaineistojen muokkaukseen, paikkatietoanalyyseihin ja tulosten visualisointiin.

Tässä työssä tehdyt analyysit perustuivat suurimmaksi osaksi vektorianalyyseihin ja alueisiin ja aluejakoihin kohdistuviin tarkasteluihin. Analyyseissä keskityttiin sellaisiin, joilla voitiin tutkia suunniteltavan tai olemassa olevan verkon laatua, toimenpidetarpeita ja vaihtoehtoisia reittejä. Varsinaisten paikkatietoanalyysien teko ei aina ole tarpeen, vaan usein pelkästään lähtöaineistoa visualisoimalla saadaan vastaus kysymyksiin. Paikkatietoaineistojen käyttömahdollisuutta tutkittiin selvittämällä, miten verkon laatuvaatimuksia - jatkuvuutta, suoruutta, tiheyttä, turvallisuutta, houkuttelevuutta ja mukavuutta - voidaan tarkastella paikkatietoavusteisesti.

Diplomityön toisessa vaiheessa rakennettiin paikkatietomuotoinen Pääkaupunkiseudun kevyen liikenteen verkon tietojärjestelmä KÄPY. Järjestelmää käytettiin pääkaupunkiseudun yleisiin teihin liittyvien kevyen liikenteen väylien nykytilan analysoinnissa. KÄPY on paikkatietomuotoinen tietokanta, joka sisältää perustiedot väylien sijainnista, ominaisuuksista ja liikenteestä. Järjestelmän verkko koostuu pääkaupunkiseudun seutu- ja pääraittiverkosta sekä kaikista pääkaupunkiseudun yleisiin teihin liittyvistä kevyen liikenteen väylistä. Tietojärjestelmällä tehtiin jatkuvuus-, tasoristeämis-, liikennevaloliittymä-, onnettomuus-, linnuntie- ja tiheysanalyysit. Lisäksi verkon pyöräilijämäärät arvioitiin käyttämällä EMME/2-liikennesuunnitteluohjelmaa rinnan paikkatieto-ohjelman kanssa.

Paikkatiedon hyödyntämisestä kevyen liikenteen verkon suunnittelussa saadaan monenlaista lisäarvoa perinteisiin suunnittelumenetelmiin verrattuna. Paikkatieto-ohjelmassa tiedostojen ja karttojen tarkastelu päällekkäin on helppoa ja erilaisten tietojen haku ja luokittelu on nopeaa. Paikkatiedon käyttö antaa mahdollisuuden monipuolisempien lähtötietojen käyttämiseen perinteisiin menetelmiin verrattuna. Ongelmana on kevyen liikenteen väyliä ja kevyttä liikennettä kuvaavien lähtötietojen puute. Kevyen liikenteen verkon nykytilan analyysien tulosten tulkintaa hankaloittaa myös kevyeen liikenteeseen liittyvien tutkimus- ja analyysitulosten puute.