Computational afterlife of a photographic image? Understanding the epistemic status of photographic truth in the age of synthesized media

Abstract

The development of artificial intelligence and deep learning has culminated in the creation of synthetic images that appear photorealistic and lifelike, presenting epistemological, ontological, and ethical concerns. This thesis analyzes these concerns in the framework of photography theory, a field that studies the philosophical, artistic, and cultural aspects of photography, with the purpose of providing as accessible an interdisciplinary perspective on the research topic as possible. The ideas of ground truth and post-truth in connection to photographic images are examined in this thesis as well to address the evolving conditions of photographic truth in the age of synthetic media.

The terminological gray area between computer science and photography requires clarity, and the expanding role of synthetic and computer-generated imagery (CGI) necessitates additional study in the field of photography theory. Drawing on the works of, e.g., Susan Sontag, Geoffrey Batchen, John Tagg, Nicola Mößner, and more recent contributions by Jussi Parikka, Joanna Żylińska, and Rosemary Lee, this thesis analyzes how images may serve as epistemic objects and debated places of trust, while simultaneously the traditional anchors of photographic truthfulness and trustworthiness are eroding. Hence, the primary research question discusses what forms a ground-truth image, with the minor research questions contemplating the composition of truthful images and the criteria for validating the truthfulness of an image. The research method is a qualitative literature review.

Findings suggest that authenticity is not a fixed property of the image but a negotiated outcome between technical affordances, provenance, and audience expectations. The question of what defines an authentic image is reframed as an epistemological one, emphasizing verification, validation, and building trust within communities of practice. Photography is a mediated practice shaped by social, cultural, and technological factors. In today’s visual culture, critical media literacy is essential, and technological tools like watermarking help validate images. However, these tools have limitations, especially in a post-truth era where misinformation and manipulation are widespread.

Tekoälyn ja syvän oppimisen kehitys ovat johtaneet synteettisten ja realististen kuvien luomiseen, jotka voivat aiheuttaa eettisiä, ontologisia ja epistemologisia kysymyksiä. Tämä opinnäytetyö käsittelee näitä kysymyksiä suhteessa valokuvateoriaan, joka tutkii valokuvan filosofisia, taiteellisia ja kulttuurisia sidonnaisuuksia. Tavoitteena on esitellä monitieteinen läpileikkaus tutkimusaiheeseen ja kirjoittaa siitä saavutettavasti. Opinnäytteessä tarkastellaan, millaisia yhteyksiä pohjatotuudella ja totuudenjälkeisellä ajalla on valokuvan keinoin tehtyihin kuviin etenkin syntetisoidun median nousukaudella.

Tietojenkäsittelytieteen ja valokuvauksen käsitesanastollinen harmaa alue kaipaa sanoittamista, ja synteettisten ja tietokoneella luotujen kuvien (CGI) kasvava rooli edellyttää selkeyttämistä valokuvateoriassa. Tutkielma pyrkii jäsentämään, miten valokuvat voivat toimia epistemistisinä objekteina ja luottamuksen lähteinä samaan aikaan kun valokuvallisen totuudenmukaisuuden ja luotettavuuden perinteiset ankkurit murenevat hyödyntäen muun muassa Susan Sontagin, Geoffrey Batchenin, John Taggin ja Nicola Mößnerin teoksia. Keskeisin tutkimuskysymys on siis pohtia, mistä pohjatotuuskuva rakentuu. Tutkielma tarkastelee myös tähän liittyviä sivujuonteita, kuten totuuden ja valheen eroa, kuvien aitoutta ja kuvan todenmukaisuuden todentamiskriteereitä. Tutkimusmenetelmänä on kvalitatiivinen kirjallisuuskatsaus, joka arvioi kuvien todistusarvoa keskustelussa alan aikaisemman kirjallisuuden kanssa.

Tutkielman tulokset viittaavat siihen, että aitous ei ole kuvaan rakennettu ominaisuus, vaan neuvoteltu tulos teknisten mahdollisuuksien, alkuperän ja yleisön odotusten välillä. Näin ollen kysymyksen "Mikä on totuudenmukainen kuva?" voi muotoilla uudelleen enemmän epistemologiseksi kuin ontologiseksi, missä kuvat saavuttavat totuusarvon yhteisten todentamis- ja validointiprosessien kautta. Loppupäätelmänä esitetään, että valokuvaus on ennen kaikkea välittynyt, sosiaalinen, kulttuurinen ja teknologinen käytäntö, joka vaatii kriittisiä medialukutaitoja, erityisesti modernissa visuaalisessa kulttuurissa. Teknologisesta näkökulmasta läpinäkyvät infrastruktuurit, kuten vesileimausmenetelmät kuvan validoimiseksi, ovat tärkeitä, samoin kuin teknisten ratkaisujen rajoitusten hyväksyminen totuudenjälkeisessä maailmassa.