Ennustamatonta – harhailua tanssin topografiassa

Abstract

Opinnäytetyössä tarkastellaan kirjoittajan vaikeaa suhdetta taiteelliseen praktiikkaansa, nykytanssiin. Tutkielman tavoitteena on ollut purkaa ja ymmärtää paremmin tanssiin liittyviä ilmiöitä, joista vaikeudet johtuvat. Toinen tavoite on ollut löytää sellaisia vaihtoehtoisia tapoja ymmärtää tanssi ja olla tanssija, jotka tuntuvat omilta ja mahdollistavat tanssin jatkumisen.

Tutkielmassa kirjoittajan henkilökohtaiset muistot ja kokemukset tanssista keskustelevat aihetta käsittelevien runouden, romaanien ja akateemisen tutkimuksen kanssa. Tutkimusmetodina on ollut kirjoittaminen, lukeminen ja tanssiminen, joiden myötä kirjoittajan kokemukset tanssijana ovat tarkentuneet, asettuneet laajempaan kontekstiin ja kypsyneet tutkielman muotoon.

Opinnäytetyö jakaantuu kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa puretaan ja analysoidaan kirjoittajan kokemuksia, jotka ovat johtaneet vastenmielisyyteen tanssia kohtaan ja vaikeuteen toimia tanssijana. Analyysin kohteena on erityisesti tanssikoulutus. Toisessa osassa hahmotellaan uutta, vapaampaa suhdetta tanssiin ja tanssijuuteen.

Tutkielmassa paikannetaan kirjoittajan tanssiin liittyvät vaikeudet tanssin ideaaleihin ja estetiikkaan, jotka asettavat tanssijan ruumiin tiukan kontrollin alaiseksi objektiksi, arvostelevien katseiden kohteeksi ja taideteoksen materiaaliksi. Vaihtoehtoisia suhtautumistapoja tanssiin löydetään kokemuksellisuudesta tanssin lähtökohtana ja uusmaterialistisesta lähestymistavasta, jossa tanssin toimijuus ei ole yksin tanssijalla, vaan tanssin nähdään syntyvän yhteistyössä ympäröivän maailman toimijuuksien kanssa.

This master’s thesis explores the writer’s difficult relationship with her artistic practice, contemporary dance. The goal of the thesis was twofold. First, the aim was to deconstruct and gain better understanding of the phenomena that lie behind the struggle. Second, the research aimed at finding alternative ways to understand dance and being a dancer which would not cause inner contradiction and would permit the writer to keep working with dance in the future.

The thesis is a conversation between the writer’s personal memories and experiences of dance and poetry, novels, and academic research on the subject. The research has been conducted by writing, reading and dancing, which have served to define, contextualise and analyse the writer’s experiences as a dancer.

The thesis is divided into two parts. The first part deconstructs and analyses experiences that have led to the writer’s struggle with dance and rendered it difficult to work as a dancer. This part deals specifically with the role of dance education. In the second part, the possibility of a new, less complicated relationship with dance is outlined.

The result of the research is that the writer’s struggle with dance has to do with dance ideals and aesthetics that position the dancer’s body as an object that is constantly being controlled, subjected to a critical gaze from the outside and seen as simply material for choreography. Alternative ways to approach dance are found in somatics and new materialism. Somatics emphasizes the body’s inner experience as a starting point for dance and a new materialist view on dance sees dance as a collaboration between the dancer and the material world instead of the dancer being the only one with agency.