”Man with the broken nose” — Taiteen hiljainen ja sen ontinen potentiaali
No Thumbnail Available
URL
Journal Title
Journal ISSN
Volume Title
School of Arts, Design and Architecture |
Master's thesis
Ask about the availability of the thesis by sending email to the Aalto University Learning Centre oppimiskeskus@aalto.fi
Location:
P1 OPINNÄYTTEET D 2018 Lehikoinen-Musturi
Authors
Date
2018
Department
Major/Subject
Mcode
Degree programme
Kuvataidekasvatus
Art Education
Art Education
Language
fi
Pages
87
Series
Abstract
Opinnäytteeni ytimessä on kysymys taiteen olemuksesta. Tarkastelen mitä tai millaista taiteen hiljainen kaje on luonteeltaan, mikä on tuon hiljaisuuden ontinen perusta ja miten se aktualisoituu/maailmallistuu kokemuksena. Lähestyn kysymyksiä Martin Heideggerin (1889—1976) myöhäisfilosofiasta ja sen viitoittamasta jälkifenomenologisesta tutkimustraditiosta käsin. Keskeisiä lähteitäni ja teoriakehittelyni tukirankoja ovat Heideggerin teokset Taideteoksen alkuperä (1995, alkuteos Der Ursprung des Kunstwerkes, 1935–1936) ja Johdatus metafysiikkaan (2010, alkuteos Einführung in die Metaphysik, 1935). Heideggerin ohella työssäni esiintyviä ajattelijoita ovat Jean-Luc Nancy (1940—), Maurice Merleau-Ponty (1908—1961), Giorgio Agamben (1942—) ja Maurice Blanchot (1907—2003). Työni on luonteeltaan radikaalin fenomenologian perinteestä ammentava filosofinen luenta, joka sijoittuu osin taiteellisen tutkimuksen alueelle. Olen halunnut valjastaa myös kielen koettelun alaiseksi ja kirjoittanut opinnäytteeni katkelmalliseen muotoon, jossa autobiografinen aines ja poeettiset fragmentit limittyvät teoreettiseen pohdintaan. Tutkimuskysymykseni luonteen huomioon ottaen pidän eettisesti tärkeänä, että avoimuus ja toisaalta kokemuksellisuus ovat läsnä tutkielmani kielessä. Myös kieli tutkii, sen tauot tutkivat. Katson, että Heideggerin olemiskysymyksen tavoin kysymys taiteen olemisen tavasta ja tuohon olemiseen elimellisesti liittyvästä hiljaisen kajehdinnasta vaativat uskallusta astua epätieteiden piiriin sekä rationaalisuuden logiikkaan nojaavien ajattelukonventioiden kyseenalaistamista. Esittelen Heideggerin terminologiaa tarkemmin työni luvuissa 2. ja 3. määritellässäni taiteen hiljaisen olemusta. Luvussa 2.1, Olemisen avautuminen teoksessa, tuon esiin Heideggerin ajatuksia totuuden tapahtumisesta taideteoksessa ja luvussa 2.2, Hiljaisen kaje, kysyminen ja taiteen arvoitus, esittelen hänen ajatuksiaan taiteeseen sisältyvästä vieraudesta sekä singulaarisuuden kunnioittamisen vaatimuksesta. Luvussa 3.1, Taideteoksen ontinen potentiaali ja fundamentaali etiikka, käsittelen tarkemmin Heideggerin taidefilosofian eettistä ulottuvuutta ja teosten maailmassaolemista, ja luvussa 3.2, Hiljaisen voima ja vaaliminen taidekasvatuksessa semiokapitalismin, digitalisaation ja ympäristökriisin aikakaudella, havainnoin taiteen hiljaisen potentiaalista voimaa suhteessa taidekasvatuksen aikalaishaasteisiin ja toisaalta opetuksen ontologisiin sitoumuksiin. Nähdäkseni olemisen totuuden vaalimiselle perustuvan taiteen kokemisen ja oppimisen anti on nimenomaan singulaaristen teosten ainutkertaisuuden kunnioittamisessa sekä taiteen ääreellä avautuvassa ei-tuttuudessa. Juuri taiteessa kohtaamamme ei-tuttuus voi puhkoa murtumia niin semiokapitalismin teknolingvistisen kielen pintaan kuin loogis-analyyttisen älymme muovaamiin käsityksiin maailmasta, ja samalla muuttaa suhdettamme olevaan. Ja juuri tästä syystä taide ansaitsee oman itseisarvoisen, hiljaisuutta vaalivan paikkansa myös taideopetuksessa.At the heart of this thesis is the question of the nature of art. I examine the character of art’s silent shimmer, the ontic foundation of that silence, and the ways through which it gets actualized as experience. I approach these questions through the late philosophy of Martin Heidegger (1889—1976) and the post-phenomenological research tradition it has inspired. As the central sources and supports for my theoretical approach I employ Heidegger’s works The Origin of the Work of Art (Der Ursprung des Kunstwerkes, 1935–1936) and Introduction to Metaphysics (Einführung in die Metaphysik, 1935). Besides Heidegger, important thinkers for my thesis are Jean-Luc Nancy (1940—), Maurice Merleau-Ponty (1908—1961), Giorgio Agamben (1942—) and Maurice Blanchot (1907—2003). The character of my thesis is a philosophical reading, which draws from the tradition of radical phenomenology and situates itself partly in the field of artistic research. In order to put also language to the test, I have set the thesis in a fragmentary form, which combines autobiographical material and poetic fragments with theoretical discussion. In accord with my research question, I consider it ethically important to bring openness and experientiality into the language of the thesis. The language also investigates, its pauses investigate. In my view, the question of art’s way of being and of the silent shimmering intimately connected with it, like also Heidegger’s questioning of being, demands the courage to step into the territory of non-science and to question the conventions of thought which cling on the logic of rationality. I introduce Heidegger’s terminology more closely, in chapters 2. and 3., in specifying the being of art’s silence. In chapter 2.1, The opening of being in the work of art, I present Heidegger’s thoughts on the event of truth in art, and in chapter 2.2, The shimmer of silence, the asking and the enigma of art, I elaborate his ideas on the foreigness which art harbors, and on the demand of respecting singularity. I chapter 3.1, The ontic potential of the art work and fundamental ethics, I deal more closely with the art works’ way of being in the world and the ethical aspects of Heidegger’s philosophy of art, and in chapter 3.2, Caring for the force of silence in art education in the era of semiocapitalism, digitalization and environmental crisis, I examine the potential power inherent in art’s silence in relation to the contemporary challenges of art education and to the ontological commitments of teaching. As I see it, the gain from the kind of experiencing and learning from art, which is based on care for the truth of being, lies precisely in the respect for the art works’ singularity and the non-familiarity opened up by them. It is just this non-familiarity we encounter in art which can fracture the surfaces both of the technolinguistic language of semiocapitalism and of the worldviews moulded by our logical-analytic minds, and in so doing change our relation to being. And for just this reason art deserves an intrinsically valuable place, which cares for its silence, also in art education.Description
Supervisor
Tervo, JuusoThesis advisor
Tervo, JuusoKeywords
olemiskysymys, hiljainen kaje, radikaali fenomenologia, singulaarisuus, materiaalisuus, ei-tuttuus, fundamentaali etiikka