Rakennuspohjan vaikutus ryömintätilan kosteusoloihin

Thumbnail Image

Files

master_Sääksvuori_Pälvi_2001.pdf (57.35 MB)

URL

Journal Title

Journal ISSN

Volume Title

Helsinki University of Technology | Diplomityö
Unless otherwise stated, all rights belong to the author. You may download, display and print this publication for Your own personal use. Commercial use is prohibited.

Authors

Date

2001

Department

Rakennus- ja ympäristötekniikan osasto

Major/Subject

Talonrakennustekniikka

Mcode

Rak-43

Degree programme

Language

fi

Pages

Series

Abstract

Työssä tutkittiin maan kosteusteknisiä ominaisuuksia ja niiden vaikutusta ryömintätilan kosteusolosuhteisiin laboratorio ja kenttäkokein. Laboratoriokokeissa mitattiin kitkamaalajien kapillaarista nousukorkeutta ja -nopeutta ja maan kosteustuottoa. Kenttäkohteessa mitattiin maan kosteuden ja lämpötilan vaihtelua vuoden pituisena tutkimusjaksona. Lisäksi tutkimus sisälsi sekä laboratoriossa että kentällä tehtyjä maan sähkönvastusmittauksia, jotka eivät tuottaneet riittävän tarkkaa tulosta maan kosteuspitoisuuden määrittämiseksi. Ryömintätilan suurimmat kosteuden tuottajat ovat yleensä tuuletusilma ja maasta haihtuva kosteus. Maan kosteustuoton määrittämistä varten kehitettiin laitteisto, jolla maanäytteestä haihtuvan kosteudenmäärää voitiin mitata yli virtaavan ilman eri nopeuksilla. Ympäröivät olosuhteet, kuten lämpötila, säteily ja RH, olivat vakioita. Kosteudentuotto määritettiin neljältä savi-, yhdeltä sepeli- ja kahdelta hiekka- ja soranäytteeltä. Savella kosteustuotto oli suurin ja hiekalla se oli melkein saman suuruinen. Lisäksi tutkittiin haihtumiseristeellä peitetyn saven kosteustuottoa. Tutkitut haihtumiseristeet olivat tehokkaimmasta alkaen polystyreeni, rei'itetty muovi, kevytsora ja sepeli. Haihtumiseriste vähensi kosteustuottoa parhaimmillaan 98-99 %. Kosteustuoton perusteella laskettiin haihtumiskerroin, joka oli esimerkiksi savella ja hiekalla 0,00200-0,01100 m/s, salaojasoralla 0,00003-0,00007 m/s ja savi + polystyreenillä 0,00001-0,00003 m/s. Laskennallisin tarkasteluin tutkittiin rakennuspohjan maalajin, ilmanvaihdon suuruuden ja ryömintätilan pohjalle mahdollisesti asennettavan lämmöneristeen vaikutusta ilman lämpötilaan ja suhteelliseen kosteuteen ryömintätilassa. Laskennassa käytettiin kosteudentuottokokeen haihtumiskertoimia. Homeriskin rajaksi asetettiin RH 80 % ja lämpötila +5° C samanaikainen ylittyminen. Tutkitut maan pohjaratkaisut olivat paljas savi, savi+ sepeli, savi +kevytsora ja pelkkä sora. Veden- ja kosteudeneristysohjeessa ryömintätilan tavoitearvo on 0,5...1 vaihtoa tunnissa. Mittausten ja laskennallisen analyysin perusteella tavoitearvon suuruisella tuuletuksella ryömintätilan olosuhteet ylittävät riskirajan kesällä eikä siten ole riittävä. Riskin pienentämiseksi maan kosteustuottoa on rajoitettava ja ryömintätilan ilman lämpötilaa nostettava. Maan kosteustuottoa on vähennettävä käyttämällä haihtumiseristettä erityisesti tapauksissa, joissa perusmaa on savea tai hiekkaa. Tämän lisäksi ryömintätilan ilman lämpötilaa on nostettava Rh:n laskemiseksi, sillä pelkästään tuuletusilman tuoma kosteus aiheuttaa RH riskirajan ylityksen. Kun ryömintätilan pohjalla käytetään materiaalia, joka on sekä haihtumiseriste että lämmöneriste ryömintätilan lämpötila nousee ja homeriski pienenee. Tällaisia materiaaleja ovat esimerkiksi polystyreeni ja kevytsora, jota laskelman mukaan tarvitaan 20 cm. Tulosten perusteella tulisi maa-ainesten kosteustuottomittauksia laajentaa, jotta suunnittelussa voitaisiin entistä paremmin varmistaa ryömintätilan kosteustekninen toiminta. Erityisesti tämä koskee salaojasorina käytettävien maa-ainesten ominaisuuksia.

Description

Supervisor

Viljanen, Martti

Thesis advisor

Hänninen, Jari

Keywords

Other note

Citation

Permanent link to this item

https://urn.fi/URN:NBN:fi:aalto-2020120447871

Collections

[dipl] Teknillinen korkeakoulu / TKK