aalto1 untyped-item.component.html
Familiar discomfort – Architecture in dystopian cinema
Loading...
URL
Journal Title
Journal ISSN
Volume Title
School of Arts, Design and Architecture |
Master's thesis
Location:
Unless otherwise stated, all rights belong to the author. You may download, display and print this publication for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Authors
Date
Department
Major/Subject
Mcode
Degree programme
Language
en
Pages
110
Series
Abstract
The amount of dystopian films produced in the 21st century has significantly increased, and the genre has diversified its target audience. This change communicates a heightened interest in the genre. A change in both the demographics and size of audiences means larger general exposure to dystopian cinematic architecture.
Architecture used in dystopian films serves the film’s needs. Understanding what architectural elements are used to create dystopian atmospheres can inform us of film-makers’ experiences or positions towards those elements. These experiences and positions can be reflective of wider trends among the general populace, that are not tied to specific fields of expertise; thus revealing possible connotations tied to certain aspects of architecture.
The aim of the analysis in the thesis was to reveal the architectural components used in creating dystopian environments in cinema. General aspects of out of a larger pool of dystopian films three were chosen for more detailed analysis. Each of the three films was watched multiple times with a focus on the architecture presented. Stills were then captured of the most representative shots and further analysed. The selected films were then compared to each other and to real-world examples that contained similar spaces and atmospheres.
A commonality among all films analysed was the cohesion of their respective architectural environments. The dystopian undercurrents of the films were present in all scales of their architecture regardless of the nature of the depicted dystopia. The analysis revealed how large scale architectural solutions such as high building density, as well as small scale choices such as positioning of windows within an apartment, are used to create dystopian environments. Some of the solutions could be traced back to reality. This raised the question if they, in reality, could be the source for feelings that we relate to dystopias in general.
Understanding the architectural methods used in dystopian cinema can help architects understand how films may affect the way architecture is interpreted and what contemporary issues in architecture film-makers see as possible issues in the future if not intervened in. This helps architects to identify what issues are considered pressing from a view outside the field.
2000-luvun taitteen jälkeen dystooppisten elokuvien tuotanto on kasvanut merkittävästi ja genren kohdeyleisö on entistä monipuolisempi. Tämä muutos viittaa siihen, että genrestä on tullut entistä vetoavampi. Muutos sekä yleisön demografiassa sekä koossa tarkoittaa sitä, että dystooppisissa elokuvissa esiintyvällä arkkitehtuurilla on yhä suurempi yleisö.
Dystooppisen elokuvan arkkitehtuuri palvelee elokuvan tarpeita. Ymmärtämällä niitä arkkitehtuurin keinoja, joita käytetään luomaan dystooppisia tunnelmia, voidaan paljastaa elokuvien tekijöiden kokemuksia ja asenteita näitä keinoja kohtaan. Nämä kokemukset ja asenteet voivat heijastaa yleisiä mielipiteitä myös laajemmin, ja siten paljastaa näihin arkkitehtuurin keinoihin yleisön keskuudessa liittyviä konnotaatioita ja mielikuvia.
Tämä diplomityö kartoitti ja analysoi dystooppisen elokuvan ympäristöjen rakentamisessa käytettäviä arkkitehtuurin keinoja. Dystooppisissa elokuvissa käytettyä arkkitehtuuria tarkasteltiin yleisesti, minkä jälkeen laajasta kokoelmasta dystooppisia elokuvia kolme valittiin tarkemman analyysin kohteiksi. Jokainen elokuvista katsottiin useaan otteeseen keskittyen niissä esiintyvän arkkitehtuurin tunnelmiin ja skaalaan. Elokuvista otettujen kuvakaappausten avulla suoritettiin lisäksi yksityiskohtaisempaa tarkastelua. Tämän jälkeen valittuja elokuvia verrattiin sekä toisiinsa että todellisuudesta löytyviin, tilallisesti tai tunnelmaltaan samanhenkisiin esimerkkeihin.
Kaikkia analysoituja elokuvia yhdisti niissä esitetyn arkkitehtuurin yhtenäisyys. Elokuvien dystooppinen olemus ilmeni kauttaaltaan elokuvien arkkitehtuurissa riippumatta mittakaavasta tai dystopian alalajista. Analyysi paljasti kuinka suuren mittakaavan päätökset kuten rakennustiheys, sekä pienen mittakaavan ratkaisut kuten ikkunoiden sijoittelu asunnon sisällä, ovat kaikki olennaisia dystooppista ympäristöä luovia tekijöitä. Osa näistä käytetyistä keinoista voitiin johtaa takaisin todellisuuteen. Tämä herättää kysymyksiä siitä, voisivatko nämä keinot olla myös arkielämässä lähteitä dystopiaan liitetyille tunteille.
Dystooppisissa elokuvissa käytettyjen arkkitehtuurin keinojen ymmärtäminen voi selittää, kuinka elokuvat vaikuttavat arkkitehtuurin tulkintaan. Dystooppinen elokuva-arkkitehtuuri paljastaa millaisia ajankohtaisia ongelmia elokuvien tekijät havaitsevat rakennetussa ympäristössä, ja miten nämä ongelmat voivat kehittyä tulevaisuudessa ellei niihin puututa. Tällaiset ulkopuoliset näkökulmat voivat auttaa arkkitehtejä ymmärtämään paremmin alaansa sen ulkopuolelta.