Sisustusarkkitehtuuri nyt
Loading...
URL
Journal Title
Journal ISSN
Volume Title
School of Arts, Design and Architecture |
Master's thesis
Location:
Unless otherwise stated, all rights belong to the author. You may download, display and print this publication for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Authors
Date
2020
Department
Major/Subject
Mcode
Degree programme
Master’s Programme in Interior Architecture
Language
fi
Pages
70 + 14
Series
Abstract
Sisustusarkkitehtuuri NYT -taiteen maisterin opinnäyte tutkii, miltä suomalainen sisustusarkkitehtuurin kenttä näyttää vuonna 2020. Aihetta lähestytään koulutuksen, ammatillisen yhdistyksen ja työn näkökulmista. Lukujen alussa kulloiseenkin näkökulmaan tehdään tiivis historiakatsaus. Historian taustoituksessa käytetään taidehistorian dosentti Susanna Aaltosen (FT) väitöskirjaa Sisustaminen on kuin käsialaa Carin Bryggman ja Lasse Ollinkari sisustusarkkitehdin ammatissa 1940- ja 1950-luvulla, jossa hahmotetaan ammattikunnan syntyä painottaen sen sodanjälkeistä etabloitumisen kautta. Lukujen lopussa nykytilasta esiin nousevia havaintoja verrataan varhaisiin vaiheisiin. Alan nykyhetkestä on hankittu aineistoa haastattelemalla Sisustusarkkitehdit SIO ry:n puheenjohtajaa ja pääsihteeriä sekä toteuttamalla kysely Aalto-yliopiston Sisustusarkkitehtuurin ja kalustesuunnittelun koulutusohjelmasta vuosina 2010–2020 valmistuneilla taiteen maistereilla. Teetetty kyselytutkimus toteutettiin virtuaalisesti anonyymina, ja kysymykset käsittelivät kaikkia opinnäytteen näkökulmia. Sisustusarkkitehdit SIO ry:n edustajien teemahaastatteluilla pyrittiin selvittämään asioiden syy- ja seuraussuhteita ja syventämään tutkimuksen teemoja. Tutkimuskysymyksen rinnalla teemana kulkee alan sukupuolittuminen, jota tarkastellaan tilastojen valossa. Sisustusarkkitehtien koulutuksesta muodostetaan ensin yleiskatsaus lukuina, minkä jälkeen luodaan tarkempi silmäys Aalto-yliopistoon, jolla on edelleen erityisasema Suomessa ainoana maisteritason sisustusarkkitehteja kouluttavana oppilaitoksena. Aalto-yliopiston koulutusohjelman vaiheita tarkastellaan vuosina 2010–2020. Tutkimusjaksolla koulutusohjelman ympärillä on tapahtunut paljon, mutta opetuksen sisältö näyttäisi kurssitarjonnan perusteella pääaineiden osalta lähes muuttumattomalta. Siirtyminen Arkkitehtuurin laitokselle on tuonut kurssivalikoimaan kyselyn vastauksissa kaivattua sisältöä, mutta business-puolen opetus uupuu yhä. Miesten suorittamien tutkintojen määrät eivät ole tarkasteluvälillä muuttuneet merkittävästi, mutta 1960-luvun jälkeen miesten suhteellinen osuus on romahtanut. Professuurit ovat sen sijaan pysyneet miesten hallussa. Myös SIOn jäsenistössä miehet ovat vähenemään päin, mutta puheenjohtajan paikalla on pääasiassa nähty miehiä. Kollegiaalisuuden ja alan arvostuksen edistäminen sekä viestintä alan sisällä ja ulospäin lukeutuvat yhdistyksen tärkeimpiin tehtäviin. Nykyään jäseneksi hyväksytään myös AMK-tutkinnon suorittaneita sisustusarkkitehteja, mutta varsinaisen jäsenyyden saavat suoraan vain taiteen maisterit. Yhdistyksen haasteena on, ettei järjestötoiminta tunnu kiinnostavan. Kuitenkin alan omaa järjestöä pidetään tärkeänä ja SIO-päätettä ammattinimikkeessä arvostetaan. Valtaosa sisustusarkkitehdeista tekee palkkatyötä pääasiassa arkkitehti- tai sisustusarkkitehtitoimistoissa. Yhden hengen pienet yritykset eri yritysmuodoilla ovat yleisiä, samoin kuin hybridimalli, jossa yhdistyy palkkatyö ja yrittäjyys. Sisustusarkkitehtien palkasta tai hinnoittelusta ei voi aineiston perusteella tehdä päätelmiä, mutta hinnoitteluavulle on kysyntää. Yrittäjien tuntivelotuksessa on isoja vaihteluita. Suhde arkkitehteihin on arkipäiväistymään päin, mutta vuoropuhelun merkitystä projektien alussa korostettiin. Opinnäytteessä esiin nostetaan myös uudelleen virinnyt keskustelu ammattinimikkeestä; valtaosa pitää sisustusarkkitehtia hyvänä, mutta osa olisi valmis vaihtamaan nimikkeen toiseen. Sisustusarkkitehdin rinnalla käytetään usein muita nimikkeitä tarkentamaan osaamisalaa.Sisustusarkkitehtuuri NYT (Interior Architecture NOW) – master’s thesis investigates how the Finnish field of interior architecture looks like in the year 2020. The study examines the topic using education, The Finnish Association of Interior Architects and work as viewpoints. Each chapter begins with a concise outlook on history. The doctoral dissertation ”Interior design is like handwriting”, Carin Bryggman and Lasse Ollinkari as interior designers in the 1940’s and 1950’s, by Art Historian Susanna Aaltonen (PhD, Title of Docent) is used as the main reference in the study. The dissertation explores the early stages of the occupation and focuses on the post-war decades of the 1940’s and 1950’s when interior architecture is considered to have achieved the status of a profession in Finland. This study compares historical phases against observations derived from the current era. Interviews with the chairman and the general secretary of The Finnish Association of Interior Architects SIO and a survey to Aalto University Interior Architecture and Furniture Design year 2010–2020 graduates (MA) provided research material concerning current stage of the profession. The survey was carried out virtually and anonymously and the questions covered all the viewpoints of the study. The thematic interviews with the SIO representatives were utilised in outlining the causal relationship of the matters and deepen the research themes. The topic of gender division goes alongside the research question and is viewed as statistics. The education of interior architects is first looked as an overview by numbers after which the focus moves to Aalto University, which to this day is the only educational establishment in Finland offering higher university level education in the field of interior architecture. The Interior Architecture study program is examined during the academic years 2010–2020. A lot has changed around the study program, but the course content seems almost immutable during the research period. Some of the themes the respondents felt were lacking during their studies were introduced to the study program as it moved to the Department of Architecture, but business education seems still absent. The amount of passed examinations by men hasn’t changed significantly during the research period, but since the 1960’s the number of men in the industry has collapsed. The professorships, however, have been held by men. In SIO the number of memberships held by men seem to be decreasing, too, but the chairmen have mainly been men. Creating a sense of collegiality and appreciation of the profession, as well as both internal and external communication have been and still are the main tasks of the association. Nowadays designers graduating from universities of applied sciences can be members of SIO, but only interior architects with a master’s degree from Aalto University are accepted directly as full members. The association is faced with the overall lack of interest towards the association and organisation work. Still the association is considered important and the professional designation of SIO is well-appreciated. A majority of interior architects work as employees in architectural or interior architecture offices. Small businesses with various company models are also common, as well as combining self-employment and wage earning. No conclusions about the salary or pricing of the work can be made based on the research material, but there is clear demand for advisory on pricing. The price range for self-employed interior architects varies a lot. The relationship between architects and interior architects is getting more prosaic, but an early dialogue in common projects was emphasized. The title question is raised as a part of this thesis; most professionals consider interior architect being the best job title, whereas some would change it. Many interior architects use multiple titles to emphasize the area of expertise they possess.Description
Supervisor
Kareoja, PenttiThesis advisor
Aaltonen, SusannaKeywords
sisustusarkkitehti, ammatti, koulutus, ammatillinen järjestö, työ, sukupuolittuminen, 2020