Mammutin eloonherättäjät dokumentaristin Jurassic Parkissa - Dystooppiset piirteet dokumentaarisen elokuvan Genesis 2.0 tiedemieshahmoissa
Loading...
URL
Journal Title
Journal ISSN
Volume Title
School of Arts, Design and Architecture |
Master's thesis
Location:
Unless otherwise stated, all rights belong to the author. You may download, display and print this publication for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Authors
Date
2020
Department
Major/Subject
Mcode
Degree programme
Language
fi
Pages
85+16
Series
Abstract
Tämä opinnäytetyö tarkastelee dystooppisten tieteiselokuvien tiedemieshahmoille tyypillisiä piirteitä dokumentaarisessa elokuvassa Genesis 2.0, joka kertoo mammutin syöksyhampaiden etsijöistä ja tiedemiesten haaveesta saada mammutti syntymään uudelleen. Genesis 2.0:ssa esiintyvät tiedemiehet työskentelevät geenitutkimuksen parissa. Dystooppisten tieteiselokuvien tiedemiehet nähdään usein syyllisinä dystopian syntyyn, koska he ovat “leikkineet Jumalaa”. Dystopia on tulevaisuuskuva, jossa yhteiskuntajärjestelmä on hajonnut tai ihmiskunta elää kauhistuttavan ylivallan alla. Tämän tutkielman tavoite on tarjota tiedettä käsittelevien dokumentaaristen elokuvien tekijöille ja arvioitsijoille työkaluja kriittiseen ja itsekriittiseen havainnointiin tutkijahahmojen representaatioista. Tutkielma osoittaa, että Genesis 2.0 -elokuvan tiedemieshahmojen representaatioissa on stereotyyppisen hullun tiedemiehen piirteitä. Heissä on myös samoja piirteitä kuin tieteiselokuvien uudentyyppisissä tiedemieshahmoissa, jotka ovat aiempaa nuorempia, sosiaalisempia ja kaupallisten tavoitteiden motivoimia. He pohtivat eettisiä kysymyksiä, mitä Genesis 2.0:n tutkijahahmot eivät juuri tee. Kuten usein tieteiselokuvissa myös Genesis 2.0:ssa esiintyy kasvoton tutkijayhteisö, joka toimii valtion tai suuryrityksen alaisuudessa. Genesis 2.0:n saama vastaanotto on ollut pääasiassa positiivista. Elokuva-arvostelijat vertaavat sitä Jurassic Park -tieteiselokuvaan. Elokuvan tiedemieshahmot tulkitaan hulluiksi ja aihe pelottavaksi. Vain harva kriitikko tarkastelee Genesis 2.0:aa ohjaajan toivomalla tavalla taideteoksena, jossa teeman käsittely on moniulotteinen. Hahmojen karikatyrisointi ja muutamat harhaanjohtavuudet antavat aihetta ristiriitaisiin tulkintoihin. Myös tieteistarinoiden perustyyppiin liittyvät ennalta opitut arvoasenteet saattavat vaikuttaa tulkintoihin tavalla, jota ohjaaja ei toivoisi. Samaan aikaan kiinnostavat hahmot, tarinallisuus ja dystooppisuus ovat Genesis 2.0 -elokuvan vahvuuksia. Dystooppiset tieteiselokuvat ovat saattaneet vaikuttaa paljonkin siihen, että ihmiskunta on osannut varoa tieteen todellisia vaaroja. Niitä on myös geenitekniikassa, johon toisaalta liittyy odotuksia esimerkiksi koronaviruksen ja ilmastonmuutoksen torjumisen suhteen. Genesis 2.0 onnistui yhtä aikaa närkästyttämään mutta myös ravistelemaan ja varoittamaan tämän opinnäytetyön kirjoittajaa, eikä se jättänyt häntä rauhaan. Siksi tämä työ on kirjoitettu. Taiteellinen osa päättötyötä on Jesse Jalosen lyhytelokuva “Kukaan ei katso sinua silmiin”. Sekin on eräänlainen dystooppinen tieteiselokuva, jonka maailmassa osa ihmisistä syntyy näkymättöminä. Elokuvan kuvaukset ovat koronaepidemian takia siirtyneet. Työryhmä tekee silti aktiivisesti suunnittelutyötä, jonka osana on leikattu yhteen elokuvaan kuvattua dokumentaarista materiaalia ja työryhmän kirjoittamia tekstejä elokuvan teemasta. Tämä toimii poikkeustilanteessa toistaiseksi taiteellisena päättötyönä.This thesis studies the typical traits of the character of scientists in dystopian science fiction films, specifically in the documentary film Genesis 2.0 that tells about mammoth tusk hunters and the scientists’ hope to bring the mammoth back to life. The scientists in the film Genesis 2.0 are working in genetic research. The scientists in the dystopian science fiction films are often considered guilty for causing the dystopia, because they have “played God”. A dystopia is an image of the future society that has been destroyed or where the humankind is living in a horrific totalitarian state. The aim of this thesis is to offer scientific documentary filmmakers and critics tools to critically and self-critically examine the representation of scientist characters. The thesis demonstrates that the representation of scientists in Genesis 2.0 includes traits of the stereotypical mad scientist. They also share common characteristics with the new type of scientist characters represented in science fiction films: they are younger, more sociable and driven by commercial aspirations. They are contemplating on ethical considerations that is not typical for scientists in Genesis 2.0. Like in many science fiction films, also in Genesis 2.0 we see a scientific community that works for the state or for a large corporation. The film Genesis 2.0 has been mainly positively welcomed. The film critics compare it to the science fiction film Jurassic Park. The scientists are interpreted as mad and the subject as scary. Only few critics consider Genesis 2.0 to be a work of art, as the director would wish, that examines the subject multidimensionally. The caricaturisation of the characters and some misleading elements give rise to contradictory interpretations. The reading might also be influenced by the learned values and attitudes about the basic characters in science fiction stories in a way that the director would not wish. At the same time, the strengths of Genesis 2.0 are the interesting characters, the storytelling and the dystopian element. Dystopian science fiction films may have had a great influence on the fact that humankind has been able to avoid the real dangers of the science. There are dangers as well in genetic research, but on the other hand, also many expectations for example in relation to the fight against coronavirus and climate change. Genesis 2.0 managed to irritate the author of this thesis, but at the same time it was like a wake-up call or a warning. It didn’t leave her in peace. This is the reason why this thesis was written. The artistic part of the thesis is Jesse Jalonen’s short film “Kukaan ei katso sinua silmiin” that is also a kind of dystopian science fiction film about a world in which some people are born invisible. The shooting of the film was suspended because of the coronavirus. The crew concentrates now on planning and has edited the documentary material already shot for the film and finetuned its texts about the theme of the film. In this exceptional situation, this will form the artistic part of the thesis.Description
Supervisor
Lakanen, AnneThesis advisor
Lakanen, AnneRiekkola, Solina
Keywords
dystopia, dokumentaarinen elokuva, geenitekniikka, Frankenstein, henkilöhahmo, taide ja tiede