Real estate valuation for lending purposes: External valuations as part of banks' credit decisions and monitoring processes

Abstract

Tämä tutkimus käsittelee kiinteistöarviointeja pankkien vakuustarkoituksiin sekä kiinteistöarviointistandardeihin ja -käytäntöihin liittyviä ongelmakohtia Suomessa. Tutkimuksessa ilmeni tarve kehittää nykyisiä arviointipalveluita johtuen pankkisektorin arviointeihin kohdistamien vaatimusten monimutkaistumisesta ja kiristymisestä. Kiinteistörahoitussektorin kasvava kansainvälistyminen sekä lisääntynyt vakuudellista lainanantoa koskeva säätely ovat ensisijaisia syitä tämän nykytilanteen taustalla. Työssä tutkitaan merkittävimpiä eroavaisuuksia vakuusarviointeja koskevien standardien ja arviointikäytäntöjen välillä, sekä käsitellään kolmen tärkeimmän kiinteistöarviointeja ohjaavan standardin (IVS, EVS ja RIGS Red Book) keskinäistä suhdetta.

Tutkimus tarkastelee aihepiiriä pankkien näkökulmasta, jotta se antaisi arvioitisijoille paremman käsityksen pankkien sisäisistä luotonanto-, arviointi- ja seurantaprosesseista. Tämä näkökulma on valittu siksi, että arvioitsijoilla olisi tehtävänsä kannalta hyödyllistä olla jonkinlainen yleiskuva pankkien toiminnasta pystyäkseen täyttämään asiakkaidensa tarpeet paremmin. Lisäksi uusi Baselin vakavaraisuussopimus (Basel II), joka määrittää kuinka paljon pankkien on varattava omaa pääomaa suhteessa ottamiinsa riskeihin, on uusi kiinteistövakuuksien arviointiin vaikuttava tekijä. Tästä johtuen myös menettely Basel II:n takana selitetään lyhyesti, sekä tutkitaan siitä johtuvia ongelmia ja seurauksia koskien kiinteistövakuuksien käsittelyä ja kiinteistöarviointeja.

Yhteenvetona tämä tutkimus osoittaa, että on olemassa edelleen tarvetta kehittää kiinteistövakuuksien arviointiin liittyviä palveluita uuteen kansainvälistyneeseen ympäristöön ja tiukentuneisiin vaatimuksiin paremmin soveltuviksi. Toisaalta kansainväliset standardit on otettu laajasti käytäntöön useimmissa suomalaisissa arviointipalveluita tarjoavissa yrityksissä, mutta toisaalta on edelleen myös olemassa perinteisempiä toimijoita, jotka pitävät kiinni totutuista toimintamalleistaan. Arvioitsijat, jotka eivät tunnista kasvavia vaatimuksia ja yritä yhdenmukaistaa palveluitaan näihin muuttuneisiin asiakastarpeisiin, tulevat menettämään merkittävän liiketoimintapotentiaalin.