Kaupan kohteen tarkastuksen oikeudellinen merkitys yrityskaupassa ympäristövastuiden kannalta

Abstract

Due diligence -tarkastus tarkoittaa prosessia, jossa kaupan kohde eli esimerkiksi ostettava yritys tarkastetaan huolellisesti. Ympäristöoikeudellisiin vastuisiin ja velvoitteisiin kohdistuva tarkastus tunnetaan käsitteellä environmental due diligence (EDD). Erityisesti sellaisten yritysten kohdalla, jotka toimivat ympäristöriskejä sisältävillä toimialoilla, EDD-tarkastus on varsin yleinen käytäntö. Lainsäädäntö ei kuitenkaan tunne käsitettä eikä tarkastuksen suorittamiseen velvoita mikään säännös tai viranomainen.

Tässä tutkielmassa analysoin lainopin keinoin, mitä oikeudellisia perusteita ympäristövastuiden tarkastukselle on löydettävissä yrityskaupan yhteydessä. Tutkimus kohdistuu EDD-tarkastuksen olennaisimpaan sisältöön, johon kuuluvat ympäristövahinkovastuu sekä maaperän ja pohjaveden puhdistamisvelvollisuus. Sekä ympäristövahinkolaissa että ympäristönsuojelulaissa on vastuusäännöksiä, jotka tekevät EDD- tarkastuksen suorittamisesta hyvin perusteltua. Lisäksi tarkastusta voi tietyissä tapauksissa perustella oikeudellisesti myös maakaaren ja kauppalain säännöksillä.

Toisena tutkimuskysymyksenä analysoin, miten tarkastuksen tulokset voidaan ottaa huomioon kauppakirjan ehdoissa. Osapuolilla on teoriassa hyvin laajat mahdollisuudet sopia ympäristövastuiden jakautumisesta keskinäisessä suhteessaan. Korvausten hakeminen jälkikäteen voi kuitenkin olla hankalaa, kallista ja riskialtista. Osapuolet eivät voi myöskään sopia vastuista kolmansia osapuolia tai viranomaisia sitovalla tavalla. Kauppakirjaan otetuilla ehdoilla ei voi siis korvata EDD-tarkastusta. Tarkastuksesta saatavan raportin avulla sekä ostajalla että myyjällä on paremmat edellytykset arvioida, minkälaisia ehtoja kauppakirjaan tulisi ottaa.