Pankkisääntelyn kehitys: Basel III sääntelyn kyky vastata sisäisten luottoluokitusten menetelmän (IRBA) puutteisiin
Loading...
URL
Journal Title
Journal ISSN
Volume Title
School of Business |
Bachelor's thesis
Unless otherwise stated, all rights belong to the author. You may download, display and print this publication for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Authors
Date
2016
Department
Major/Subject
Mcode
Degree programme
Laskentatoimi
Language
fi
Pages
28
Series
Abstract
Pankeilla on keskeinen rooli nykymuotoisessa taloudessa. Ne toimivat rahan välittäjinä ylijäämäsektorilta alijäämäsektorille, ja siten mahdollistavat talouskasvun ja talouden tehokkuuden. Pankkien keskeisen roolin takia niitä on säännelty jo pitkään, ja sääntely on keskittynyt erityisesti vakavaraisuuden sääntelyyn. Vakavaraisuus on keskeinen mittari yritysten säilyvyyden kannalta. Pankkien vakavaraisuus on muihin toimialoihin verrattuna merkittävästi alhaisempi, johtuen omalaatuisesta liiketoiminnan luonteesta sekä muun muassa valtioiden tarjoamista talletussuojista. Yksi keskeisimpiä pankkisääntelyn kehittäjiä on Baselin komitea, joka toi myös vakavaraisuuden sääntelyn osaksi pankkitoimintaa. Ensimmäisen kerran vakavaraisuudesta säädettiin Baselin pääomasopimuksessa jo 1980-luvun lopulla. Tällöin tarvittava pääoma laskettiin kiinteitä riskipainoja hyödyntäen pankin varoista. Basel II sääntely toi 2000-luvulla mukanaan sisäisten luottoluokitusten menetelmän riskipainotettujen varojen laskentaan tarkoituksenaan parantaa pankkien riskienhallintakeinoja sekä tehdä mallista aiempaa realistisempi kuvaamaan varoihin liittyvää todellista riskiä. Finanssikriisi paljasti kuitenkin, että silloinen sääntely ei ollut riittävää, ja Basel III säännökset esiteltiinkin jo 2010. Tämän työn keskiössä on ollut tutkia, mitä heikkouksia sisäisten luottoluokitusten menetelmällä on ja miten Basel III sääntely pystyy näihin heikkouksiin vastaamaan. Akateemisessa kirjallisuudessa keskeisimpiä sisäisten luottoluokitusten menetelmän heikkouksia ovat mahdollisuus manipulointiin, heikentynyt luottamus mallia kohtaan, lisääntynyt monimutkaisuus, sanktioiden puuttuminen, raportoinnin validoinnin vaikeus, malliriski sekä pankkien vertailemisen vaikeus. Tutkielma selvittää miten Basel III sääntely pystyy näihin heikkouksiin vastaamaan. Keskeisimpiä Basel III sääntelyn lisäyksiä, joilla voi olla vaikutusta sisäisten luottoluokitusten menetelmän puutteisiin, ovat aiempaa suurempi ydinpääoman vaade, yleinen pääomapuskuri, vastasyklinen pääomapuskuri, vähimmäisomavaraisuusaste, likviditeettivaatimukset sekä erityiset vaatimukset systeemisesti tärkeille pankeille. Vaikka Basel III sääntely pystyy monia sisäisten luottoluokitusten menetelmän havaittuja heikkouksia korjaamaan, ei se sitä pysty täydellisesti tekemään. Parhaiten sääntely onnistuu pienentämään manipuloinnin mahdollisuutta ja erityisesti siitä saatavaa hyötyä. Lisäksi pankkien vertaileminen muuttuu helpommaksi. Sääntely kuitenkin monimutkaistuu entisestään Basel III:n myötä. Sääntely ei edelleenkään ota kantaa sanktioihin, ja vaikka se vähentää sisäisten luottoluokitusten menetelmän malliriskiä, syntyy seurauksena uusi koko pankkisektoria koskeva malliriski. Sääntelyn myötä pankit joutuvat myös aiempaa epätasa-arvoisempaan asemaan. Lisäksi vasta tulevaisuus näyttää, onnistuuko Basel III sääntely saavuttamaan luottamuksen takaisin. Tutkielman johtopäätökset ovat luonteeltaan spekulatiivisia, ja kaipaavat tuekseen kvalitatiivista näyttöä. Aihetta voisi myös tutkia lisää optimaalisen vakavaraisuussääntelyn näkökulmasta.Description
Thesis advisor
Myllymäki, Emma-RiikkaKeywords
Basel II, Basel III, pankkisääntely, sisäisten luottoluokitusten menetelmä