Exploring crisis resilience in the built environment: Institutional frameworks and crisis prioritization in steering crisis management

Loading...
Thumbnail Image
Journal Title
Journal ISSN
Volume Title
Insinööritieteiden korkeakoulu | Master's thesis
Date
2022-08-22
Department
Major/Subject
Real Estate and Water Management
Mcode
Degree programme
Master's Programme in Creative Sustainability (CS)
Language
en
Pages
127 + 12
Series
Abstract
The perpetual development of our societies and their interconnected subsystems create major uncertainties for our possible futures. These uncertainties encase numerous risks and threats, and possible crises that we can encounter. Along the continuous urbanization, the role of built environment (BE) becomes more pivotal in protecting us from these possible crises. Hence, the aim of this thesis is to build conceptual understanding on crisis management (CM) and crisis resilience (CR) in the BE context, and to explore the formal institutions (e.g., organizations, legislation, and instruments) and crisis prioritization in CM and urban planning (UP) when steering CM in aim for resilient BEs. This thesis addresses the aim through a futures studies -based, exploratory, abductive, and mixed methodology study, which elaborates the characteristics and institutional frameworks of CM and UP in the literature and in the context of Finland, pinpointing their institutional connectedness in a larger entirety of steering CM for CR in the BE context. In addition, the thesis examines what crises are being prioritized at the different government levels of Finland, and according to experts (n=28), what is the current state of CR in Finland against the prioritized crises. The methods to conduct this study include literature review, document analysis, expert questionnaire, and qualitative content analysis. According to the results it seems that the concept of CR is a combination of concepts of CM and resilience, including the elements of systemic anticipation, and continuous learning and co-evolution. There appears to be an already established, yet fragmented connection between CM, CR, and UP in theory and in the Finnish context, but a clear institutional framework of CM in the BE in Finland does not exist. There are also 84 crises prioritized to steer building CR in the institutional framework of CM in Finland. Experts’ perceptions on the current state of CR against the prioritized crises indicate that Finland is considered most resilient against traffic and industrial accidents, extreme weather, and administrative reforms, and least resilient against nuclear accidents, ecological collapse, and global catastrophes and existential risks. As the main outputs of this study, I present a visualization of the connectedness of the institutional frameworks of CM and UP in Finland, a list of prioritized crises in Finland, and critical evaluation of the current CR of Finland against these cries. This thesis builds understanding of crises, CM, resilience, and CR, and shows the institutional importance of UP when building CR in the BE. To contemplate the vast topic better, this study elaborates the key concepts with multidisciplinary literature, and provides empirical knowledge to build understanding of the topic in the context of Finland. The thesis provides insights for the academic and practical crisis and resilience discussion, strategic foresight, and risk management. These are beneficial for UP, state, regional, and municipal decision-makers, risk managers, land use planners and other actors in the BE context, especially in Finland.

Keskinäisriippuvaista yhteiskuntaamme ohjaa jatkuva kehitys, jota hallitsevat erilaiset ilmiöt ja muutosvoimat kuten ilmastonmuutos, digitalisaatio ja kaupungistuminen, jotka luovat epävarmuutta ja pitävät sisällään mahdollisia tulevaisuuden riskejä, uhkia ja kriisejä. Kaupungistumisen myötä rakennettu ympäristö kasvattaa merkitystään osana yhteiskuntaa tarjoten turvaa sekä suojellen elämän perusedellytyksiä epävarmuutta ja mahdollisia tulevaisuuden kriisejä vastaan. Tämän diplomityön tavoitteena on lisätä ymmärrystä kriisiresilienssin käsitteestä rakennetun ympäristön kontekstissa sekä hahmottaa keskeisiä formaaleja instituutioita (organisaatioita, lakeja, regulaatiota, ja työkaluja) liittyen kriisinhallinnan ja kaupunkisuunnittelun ohjaamiseen pyrittäessä kohti kriisiresilienttiä rakennettua ympäristöä. Työssä avataan keskeistä käsitteistöä liittyen kriisinhallintaan, kriisiresilienssiin, kaupunkisuunnittelun instituutioihin sekä muodostetaan yleiskatsaus kriisinhallinnan ja kaupunkisuunnittelun institutionaalisista viitekehyksistä ja niiden yhteneväisyyksistä Suomen kontekstissa. Lisäksi työssä esitellään listaus Suomen kriisinhallinnan ohjauksen institutionaalisessa viitekehyksessä priorisoituja kriisejä sekä kriisinhallinnan ja rakennetun ympäristön asiantuntijoiden (n=28) arvio Suomen tämänhetkisestä kriisiresilienssistä näitä kriisejä kohtaan. Työ on lähestymistavaltaan abduktiivinen, multimetodinen sekä episteemisesti ja ontologisesti tulevaisuuden tutkimukseen pohjautuva eksploratiivinen tutkimus. Työn metodeja ovat kirjallisuuskatsaus, dokumenttianalyysi, asiantuntijakysely sekä laadullinen sisältöanalyysi. Tulosten perusteella näyttää siltä, että kriisresilienssin käsite viittaa yhdistelmään kriisinhallintaa ja resilienssiä, pitäen sisällään systeemisen ennakoinnin sekä jatkuvaan eri aikaulottuvuuksissa toimivaan oppimiseen ja tätä kautta tapahtuvaan yhteisevolutionääriseen kehitykseen. Sekä teoriassa että Suomen kontekstissa kriisinhallinnan ja kaupunkisuunnittelun institutionaaliset viitekehykset näyttävät liittyvän keskeisesti toisiinsa, joskin hyvin pirstaleisina, kun tarkastellaan kokonaisuutta. On kuitenkin selvää, että kaupunkisuunnittelun instituutiot ovat merkittävässä roolissa pyrittäessä ohjaamaan kriisinhallintaa kohti kriisiresilienttiä rakennettua ympäristöä. Suomen kriisinhallinnan viitekehyksessä on priorisoitu 84 kriisiä, jotka ovat luonteeltaan hyvin erilaisia. Asiantuntijoiden arvion mukaan Suomi on kriisiresilientti suhteessa onnettomuuksiin, sään ääri-ilmiöihin sekä hallinnollisiin muutoksiin, mutta kriisiresilienssi koetaan matalaksi ydinonnettomuuksia, ekologista romahdusta, maailmanlaajuisia katastrofeja sekä eksistentiaalisia riskejä vastaan. Tämä työ lisää ymmärrystä kriisinhallinnasta ja kriisiresilienssistä, sekä kaupunkisuunnittelun institutionaalisesta merkityksestä osana kriisinhallintaa pyrittäessä kohti kriisiresilienttiä rakennettua ympäristöä. Työssä tuotettu tieto tukee strategista ennakointia, riskienhallintaa, sekä kaupunkisuunnittelun ja varautumisen strategista ja operatiivista suunnittelua, mistä hyötyvät rakennetun ympäristön, resilienssin ja kriisien tutkijat sekä käytännön toimijat kuten kuntien ja valtion päätöksentekijät ja virkailijat, maankäytön suunnittelijat sekä rakennetun ympäristön muut toimijat.
Description
Supervisor
Toivonen, Saija
Thesis advisor
Toivonen, Saija
Keywords
crisis, crisis management, resilience, built environment, risk management, urban planning
Other note
Citation