Ovatko pienoismallit vielä elossa? – Pienoismallit osana arkkitehtisuunnittelua

Abstract

Pienoismallien käyttö on ollut tärkeässä osassa arkkitehtuurin suunnitteluprosessia renessanssin ajalta asti. Pienoismalli on kuitenkin esineenä paljon renessanssia vanhempi. Digitalisoitumisen myötä pienoismallit ovat olleet vahvassa murroksessa, joka on yhä käynnissä. Tänä päivänä pienoismallit eivät ole enää ainut tapa tutkia suunnitelmaa kolmiulotteisesti. Pienoismallit korvataan usein 3D-malleilla ja visualisoinneilla, jotka eivät ole pienoismallien tavoin fyysisesti läsnä. Pienoismallien käyttämistä yhtenä suunnittelumenetelmänä on varsin ajankohtaista tuoda esille ja tutkia lisää. Ovatko pienoismallit vielä tätä päivää vai jääneet ajastaan jälkeen? Tässä kandidaatintyössäni paneudun aiheeseen, miksi – enkä niinkään miten – arkkitehdit käyttävät pienoismalleja, ja perehdyn siihen, kuinka sopeutuvaisia pienoismallit ovat alati kehittyvässä maailmassa.

Pyrin tutkielmassani tarkastelemaan aihetta seuraavien kysymyksien avulla: Miksi pienoismalleja käytetään arkkitehtisuunnittelussa? Onko arkkitehtisuunnittelussa pienoismallien käyttämisellä korvaamattomia ominaisuuksia, joita ei voida saavuttaa muilla keinoilla?

Lähteinä käytän mahdollisimman tuoretta kirjallisuutta. Haastattelin tutkielmaani varten myös akateemikko ja arkkitehti Juha Leiviskää sekä arkkitehti Arto Ollilaa. Tulokset osoittivat, että pienoismalleilla on monia korvaamattomia ominaisuuksia. Pienoismallit ovat ennen kaikkea fyysisiä ja tilallisia suunnitelman kiteyttäjiä. Nämä ominaisuudet antavat pienoismalleille erityisiä vahvuuksia suunnitteluprosessissa sosiaalisina ja luovina työkaluina. Pienoismallit tarjoavat mahdollisuuden yksinkertaistamiseen ja tulkinnanvaraisuuteen. Samalla niiden fyysisyys ja tilallisuus tekevät niistä luontaisesti aistittavia. Pienoismallien tulevaisuus tulee todennäköisesti olemaan yhä enemmän perinteisten ja digitaalisten menetelmien yhdistelmiä, vaikka samalla pienoismallien arvostus voi kasvaa niiden vahvuuksien vuoksi.