Maisema-arkkitehti Leena Iisakkila ja puistosuunnittelu Helsingissä 1960–1990-luvuilla

Abstract

Maisema-arkkitehti Leena Iisakkila on tehnyt monipuolisen uran suunnittelun, maisema-arkkitehtuurin opetuksen ja kehittämisen parissa. Hän on toiminut maisema-arkkitehtuurin alalla 1950-luvulta lähtien ja nähnyt alan kokevan suuria muutoksia sen vakiinnuttaessa asemaansa suomalaisessa suunnittelukulttuurissa. Työn tarkoituksena on selvittää, mitä pyrkimyksiä Iisakkilan maisema-arkkitehtuurissa ilmenee ja kuinka ne näkyvät Helsinkiin 1960–1990-luvuilla suunnitelluissa kohteissa. Työ kiinnittyy osaksi suomalaisen modernin ajan maisema-arkkitehtuurin tutkimusta ja nostaa esiin yhden keskeisimmistä 1960–1990-luvuilla toimineista maisema-arkkitehdeista.

Aihetta lähestytään viiden Iisakkilan suunnitteleman puistokohteen avulla. Iisakkilasta kertovaa kirjallisuutta analysoidaan rinnakkain haastatteluista, kenttäkäynneistä ja suunnitelmapiirroksista tehtyjen havaintojen kanssa. Opinnäytteessä luodaan yleiskatsaus Leena Iisakkilan suunnitteluun sekä tuotantoon, minkä lisäksi tarkastellaan valittujen puistokohteiden ominaispiirteitä, säilyneisyyttä ja arvoja. Työssä tarkasteltavat puistot ovat säilyttäneet Iisakkilan laatimien suunnitelmien pääpiirteet ja sommitelman hyvin.

Iisakkila on pyrkinyt suunnittelussaan monipuolisten maisematilojen suunnitteluun ja hän pitää luontotekijöitä kaiken suunnittelun lähtökohtana. Iisakkilan puistotuotantoon perehtyminen ja puistojen ominaispiirteiden tunnistaminen mahdollistavat puistojen hoidon ja kunnostamisen alkuperäisen suunnitelman periaatteiden mukaisesti.

Leena Iisakkila has made a significant career as a landscape architect. She has worked since 1950s and has contributed to the development of the field both by designing and teaching. The aim of this thesis is to examine typical features of Iisakkila’s design and the parks planned by her in Helsinki. This thesis falls within the context of research on Finnish modern landscape architecture and Finnish landscape architects. The primary sources used include literature written by Iisakkila which is analyzed alongside findings from plans, interviews and field study.

This thesis provides an overview of career and landscape architecture of Leena Iisakkila. The subject of the study is approached through examination of five parks designed by Iisakkila between 1960s and 1990s. Characteristics, values and originality of the parks selected for the study are examined. The conclusion is that the parks examined in this thesis have preserved their original identity rather well.

As a designer Iisakkila uses nature as a base for a versatile, varying and functional landscape architecture. The examination of her work provides additional research into planning in public areas between 1960s and 1990s. As a result, this thesis discovers typical planning principles for the public parks of this time, allowing public areas to be developed based on their historical landscape architectural values. Otherwise, important components characterizing the era might be lost in the future.