Out of the Box - vaihtoehtoista yksinasumista Suomen suurkaupunkeihin

Thumbnail Image

Files

bachelor_Valkamo_Noora_2021.pdf (1.3 MB)
Out_of_the_Box (dragged).pdf (978.35 KB)

URL

Journal Title

Journal ISSN

Volume Title

School of Arts, Design and Architecture | Bachelor's thesis
Unless otherwise stated, all rights belong to the author. You may download, display and print this publication for Your own personal use. Commercial use is prohibited.

Authors

Date

2021

Department

Major/Subject

Arkkitehtuuri

Mcode

Degree programme

Taiteiden ja suunnittelun kandidaattiohjelma

Language

fi

Pages

33 + 7

Series

Abstract

Ilmastonmuutos ja lisääntyvä maahanmuutto ovat tällä hetkellä keskeisiä puheenaiheita ja vaikuttavat suunnittelevan arkkitehdin työnkuvaan. Innovaatioita rakentamisen hiilijalanjäljen pienentämiselle vaaditaan ja alan uudistua radikaalisti hiilineutraaliustavoitteiden edessä. Kaupunkisuunnittelun näkökulmasta haasteena on myös kasvavien kaupunkien tiivistyvän kaupunkirakenteen ja monikulttuuristuvan väestön erilaisten tarpeiden huomoiminen ja yhteen sovittaminen. Arkkitehtuurikilpailuja pidetään alalla yleisesti hyvänä tapana uudistaa arkkitehtuurin kenttää ja saada tehokkaasti aikaan laadukkaita suunnitteluratkaisuja. Tässä kandidaatintutkielmassa perehdytään tarkemmin vuonna 2020 järjestettyyn Kontulan keskustan arkkitehtuurikilpailuun ja tutkitaan miten kestävän kehityksen eri osa-alueet: ekologinen, taloudellinen sekä sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys näkyvät ja toteutuvat kilpailuohjelmassa, -ehdotuksissa sekä kilpailun arvostelussa. Tavoitteena on vastata kysymykseen: miten arkkitehtuurikilpailujen nykykäytännöt ottavat huomioon kestävän kehityksen eri osa-alueet kaupunkisuunnittelunkilpailuissa ja miten järjestelmää tulisi kehittää? Tutkimuksessa havaittiin, että nykykäytännöt Kontulan kilpailun tapauksessa ohjaavat kilpailujärjestelmää tavoittelemaan etenkin ekologisesti kestävää suunnitelmaa, mutta taloudellisten sekä sosiaalisten ja kulttuuristen näkökulmien kohdalla on edelleen puutteita. Suurimpana ongelmana havaittiin monikulttuurisuuden ja maahanmuuttajien huomioiminen kilpailun järjestäjän laatimassa kilpailuohjelmassa, joka ohjaa kilpailijoiden suunnittelua, sekä asettaa reunaehdot myöhemmälle arvostelulle. Kilpailujärjestelmän jatkokehittäminen olisi siis tarpeen, jotta se edellyttäisi osallistavaa kilpailuohjelman laadintaa ja suunnittelukohteessa olevien väestönryhmien kuulemista osana arvosteluprosessia, jolloin voidaan varmistua, että järjestelmä kykenee tuottamaan tasavertaista kaupunkiympäristöä, ja toimia näin esimerkkinä muulle kaupunki- ja yhdyskuntasuunnittelulle. Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena on esitellä tavallisista suomalaisista yksinasumisenmuodoista poikkeavia asumisen muotoja ja pohtia, voidaanko näitä soveltaa tulevaisuuden tarpeisiin Suomen suurkaupungeissa. Koska yksinasujien joukko on heterogeeninen, ja homogeeninenkin joukko saattaa omata eri mieltymyksiä, ei yksinasujien joukkoa ole rajattu yhden hengen kotitalouksia tarkemmin. Yksinasumisen suosion myötä yksiöiden ja kaksioiden kysyntä on noussut Suomessa. Pienasuntotuotanto on kuitenkin kiistelty aihe. Sitä puolletaan kysynnän lisääntymisellä ja sillä, että pienasuntotuotannon katsotaan olevan ratkaisu suurkaupunkien keskusta-alueiden kalliisiin asuntohintoihin. Vastaavasti pienasuntotuotantoa kritisoidaan sen resilientin, eli yhteiskunnallisten ja ympäristön muutosten sietokyvyn puutteesta sekä siitä, että pienasuntotuotanto kohdentuu lähinnä sijoittajille eikä niinkään pyri vastaamaan varsinaisten asujien tarpeisiin. Erityisesti koronapandemia on nostanut esille yksinasujien tyytymättömyyden esimerkiksi Helsingin asuntokantaan. Tutkielmassa tarkastellaan suomalaisia yksinasujia sekä heidän kokemiaan haasteita. Vaikka vuonna 2020 45 % kaikista suomalaisista asuntokunnista oli yksinasuvia, ovat yksinasujat monella tapaa heikommassa asemassa muihin kotitalouksiin verrattuna. Tutkielma pyrkii myös selvittämään yksinasujien asumispreferenssejä, joiden pohjalta uutta asuntokantaa voitaisiin suunnitella paremmin käyttäjiä tyydyttäväksi. Tässä kandidaatintutkielmassa esitellään neljä suhteellisen uutta yksinasumisen konseptia, joita kaikkia yhdistää jaettavien tilojen käyttö. Koska asuntojen minimimitoitus sekä tilallinen kasvattaminen nähdään samanaikaisesti ongelmallisina, on tilojen jakaminen potentiaalinen ratkaisu. Tilojen jakamiseen perustuu maailmalla käytössä olevat yhteistalo (sharehouse) sekä yhteisöasunto (co-living) -konseptit. Näiden lisäksi tutkielma esittelee Suomessa hiljattain käyttöön otetut Noli Studioksen sekä A-Kruunujen ryhmävuokran, jotka kummatkin on suunnattu lähinnä yksin asuville. Kandidaatintyö taustoittaa aluksi yksinasujien tilannetta ja haasteita, joita yksinasujat kohtaavat erityisesti Suomen suurkaupungeissa. Tämän jälkeen esitellään uudemmat neljä asumiskonseptia, jonka jälkeen pohditaan, vastaavatko esitellyt vaihtoehtoiset konseptit yksinasujien tarpeisiin ja voidaanko niitä tarkastelemalla löytää uusia yksinasumisen konsepteja erityisesti Suomen suurkaupunkeihin.

Description

Supervisor

Tervo, Anne

Thesis advisor

Lindgren, Tommy

Keywords

yksinasuminen, asumisenmuodot, jaettutila, yksinasuja, asumiskonsepti, asumispreferenssit

Other note

Citation

Permanent link to this item

https://urn.fi/URN:NBN:fi:aalto-202201171265

Collections

[kand] Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu / ARTS (Open access)