Awkwardness as a tool in my artistic practice
Loading...
URL
Journal Title
Journal ISSN
Volume Title
School of Arts, Design and Architecture |
Master's thesis
Location:
Unless otherwise stated, all rights belong to the author. You may download, display and print this publication for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Authors
Date
2020
Department
Major/Subject
Mcode
Degree programme
Language
en
Pages
55
Series
Abstract
This master thesis is a portrayal of awkwardness as a tool in my artistic practice. Awkwardness is a subjective term that depends on the environment, cultural background, timing, feelings and experiences of the individual. It cannot wholly be defined from the outside. I approach the subject with the help of Adam Kotsko’s research on awkwardness, and Richard Schechner’s research on performance, alongside Jacques Rancière’s theory of the emancipated spectator. This thesis is autoethnography; I use my own artistic practice as a research method. I introduce three artworks that I have created during my studies at Aalto University. The works are hybrids of contemporary circus, installation, media art, and interdisciplinary working. In this thesis, I am concentrating on the positive sides of awkwardness. I will explain how awkwardness can be utilized in one’s artistic practice from the point of view of the artist. My background as a circus artist and my expertise in interdisciplinary methods provides the contemporary circus field with new insight. Awkwardness has not been discussed in this way within the field of contemporary circus before. I will elaborate on why awkwardness is useful, where it originates from, and how it can be turned into a fruitful working method – and into a source of humor as well. Awkwardness relates fundamentally to socio-economic power structures, customary social norms, cultural differences, acceptance, and equality. I will explain how art, especially the performing arts, can reinforce one’s tolerance of awkwardness, and why this adds to open-mindedness, well-being, and social equality. My aim is to fathom and try the confines of social norms and to expand them so that our preconceptions would not be as harsh, and the social atmosphere would also take into account the quieter minorities. My conclusion on the matter is, that if the artist and the audience dare to face awkward and even challenging situations, it is possible to change the preconceptions in ourselves and the society around us. To keep the text consistent and within the constraints of a master thesis, I wrote from the perspective of one person – myself. I present Western norms related to the subject that is based on the American conception of “a normal life”. In the future, the audience’s experience of artworks and awkwardness should be considered more. Awkwardness as a tool in artistic practice is a wide and flexible idea that could be pursued more, for example in the field of anthropological research, ranging into different viewpoints and cultures.Opinnäytetyö on kuvaus kiusallisuudesta työvälineenä taiteellisessa työskentelyssäni. Kiusallisuus on tilanteesta, paikasta, ajasta, yksilöstä ja hänen kokemuksistaan riippuva käsite, sitä ei voi määritellä ulkopuolelta. Käsittelen aihetta Adam Kotskon kiusallisuuden, Richard Schechnerin esitystutkimusen sekä Jaques Rancieren vapautuneen katsojan teorioiden pohjalta. Opinnäytetyö on autoetnografia: käytän omaa taiteellista työskentelyä tutkimusmetodina. Esittelen kolme taideteosta kiusallisuuden valossa, jotka olen tehnyt opiskeluiden aikana Aalto-yliopistossa. Teokset ovat nykysirkuksen, installaatioiden, mediataiteen ja poikkitaiteisen työskentelyn hybridejä. Kiusallisuudesta on muodostunut sosiaalisen median kautta arkipäiväinen trendi. Opinnäytetyössä kuvailen, miten kiusallisuutta voi hyödyntää taiteellisessa työskentelyssä sekä esiintyjän että osallistuja-katsojan näkökulmasta. Taustani nykysirkustaiteilijana sekä kokemus poikkitaiteisesta työskentelystä tuo uutta perspektiiviä alalle. Kiusallisuudesta taiteellisena keinona nykysirkuksen kentällä ei ole kirjoitettu aiemmin. Opinnäytetyössäni keskityn kiusallisuuden positiivisiin puoliin. Kerron mitä hyötyä kiusallisuudesta on, mistä se johtuu ja miten sen voin kääntää ratkaisukeskeisesti työskentelykeinoksi sekä huumorin lähteeksi. Kiusallisuus liittyy oleellisesti sosio-ekonomisiin valta-asetelmiin, totuttuihin sosiaalisiin normeihin, kulttuurieroihin sekä hyväksyntään ja tasa-arvoon. Kerron, millä taiteen, erityisesti esittävän taiteen, keinoin kiusallisuuden sietokykyä voi kasvattaa ja miksi se lisää avarakatseisuutta, hyvinvointia sekä tasa-arvoa yhteiskunnassa. Tavoitteena on löytää ja koetella yhteiskunnan sosiaalisten normien rajoja sekä laajentaa niitä, jotta ennakko-oletukset eivät olisi niin tiukkoja ja sosiaalinen ilmapiiri ottaisi huomioon paremmin myös hiljaisia vähemmistöjä. Opinnäytetyössä esitellään normit, jotka länsimaisessa kulttuurissa pohjautuvat amerikkalaiseen käsitykseen “normaalista” elämästä. Johtopäätökseni on, että sekä taiteilijan että yleisön uskaltautuessa kohtaamaan kiusallisia, haastaviakin tilanteita, voi olla mahdollista muuttaa omia sekä vallitsevia ennakko-oletuksia. Rajauksen vuoksi työ on tehty yhden ihmisen, länsimaisesta kulttuurista tulevan taiteilijan, näkökulmasta. Jatkossa tulisi huomioida kokijoiden ja katsojien kokemuksia teoksista ja kiusallisuuden kokemuksesta enemmän. Kiusallisuus keinona taiteellisessa työskentelyssä on laaja sekä joustava käsite määriteltäväksi. Sitä voisi viedä pidemmälle antropologisen tutkimuksen kautta ottamalla huomioon useampia eriäviä näkökulmia sekä kulttuuritaustoja.Description
Supervisor
Davis, LucyThesis advisor
Porkola, PilviKeywords
awkwardness, performing arts, performance, contemporary circus, cross-disciplinary, behavior