aalto1 untyped-item.component.html
Tanssielokuva - Puhdasta elokuvaa?
Loading...
URL
Journal Title
Journal ISSN
Volume Title
School of Arts, Design and Architecture |
Bachelor's thesis
Unless otherwise stated, all rights belong to the author. You may download, display and print this publication for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Authors
Date
Department
Major/Subject
Mcode
Language
fi
Pages
29
Series
Abstract
Tanssielokuvasta esiintyy vahvoja ennakkokäsityksiä, vaikka sen tuntemus onkin yleisesti ottaen vähäistä ja heikkoa.
Elokuva on leimallisesti 1900-lukulainen taidemuoto, jonka sarjatuotannollinen olemus on mahdollistanut sille sekä populaarin että marginaalin suosion. Tanssi puolestaan on luonnolliseen liikevaistoon pohjautuva tapa ilmaista erilaisia elämyksiä ja tunteita. Tanssi on fyysisen läsnäolon muistutus. Tanssin ja elokuvan polut ovat ristenneet aina elokuvan alkuvuosista lähtien, mutta varsinainen tanssielokuva (video dance) on kehittynyt 1980-luvulta lähtien.
Jotta näiden kahden taiteenlajin yhteistyö olisi mahdollista, on tarpeen luoda yhteinen kieli. Tanssi ja elokuva jakavat pitkälti samoja käsitteitä mutta huomattavan erilaisissa merkityksissä. Tärkeimpiä yhteisiä termejä ovat kompositio, koreografia, liike, aika sekä subjektiivinen että objektiivinen näkökulma. Lisäksi aikakäsitys ja kummankin taiteenlajin teosluonne asettavat elokuvan ja tanssin kerronnallisen luennan toisistaan poikkeaviksi.
Tästä johtuen dualistinen ajattelutapa kuuluu tanssielokuvan ytimeen. Sen täytyy syleillä sekä elokuvan että tanssin ominaispiirteitä välttääksen epätasapainoisia ja vaivaannuttavia kompromisseja. Jotta tanssielokuva voisi kehittyä omaääniseksi taiteenlajiksi, sen täytyy ottaa haltuun sille ominainen teosmuoto.
Tanssielokuvan dualistinen muoto rakentuu kahden aikatason välille. Reaaliaika etabloi katsojalle teoksen sisäisen realismin ja ottaa huomioon katsojan yli vuosisadan aikana vakiintuneent katsomistottumukset. Fyysinen aika kohottaa ilmaisun ja kerronnan arkipäiväisen tuolle puolen kuvaten ihmisyyden sanattomia ja salattuja tasoja.
Tanssielokuvan piiriin kuuluvat alalajit ovat tallenne, “elokuva, jossa tanssitaan”, “elokuva, jossa on tanssia” ja liikepohjainen elokuva, joka toimii siltana tanssin ja elokuvan välillä.
Tanssielokuvan (uusi) muoto on elokuvallisuuden puolustuspuhe – tanssielokuva on luotu kuvaamaan näkymätöntä.