How does remembering function in the making of an artwork?

Thumbnail Image

Files

bachelor_Talvensaari_Saaga_2022.pdf (46.79 MB)
How does remembering function in the making of an artowrk.png (3.75 MB)

URL

Journal Title

Journal ISSN

Volume Title

School of Arts, Design and Architecture | Bachelor's thesis
Unless otherwise stated, all rights belong to the author. You may download, display and print this publication for Your own personal use. Commercial use is prohibited.

Authors

Date

2022

Department

Major/Subject

Kuvataidekasvatus

Mcode

ARTS3017

Degree programme

Taiteiden ja suunnittelun kandidaattiohjelma

Language

en

Pages

30

Series

Abstract

In this thesis I examine the functions of remembering in artistic practice through artistic research with a psychological and philosophical framework based on theories of remembering. During 2020 - 2022 when I got locked down in Indonesia because of Covid-19, I noticed feeling “false” earthquakes after witnessing a volcanic eruption in the Philippines. This raised my interest in studying remembering; How do photographs of the past affect memories, remembering and forgetting? How might the process of artistic work differ with remembering without any visual documentation? The theoretical framework considers three main aspects of remembering; The environment has an impact on what and how we remember, since it guides the needs of our actions. Remembering is also a social activity where we transform the experience into language for the needs of the present. The experience of duration, of time passing by, also affects remembering by dividing our perception into what has just happened, and what could have happened; we still carry the “what if’s” in the current moment. First I set out to remember with photographs, where I produced an oil painting of my memory at the eruption of Taal volcano. Remembering this event was affected by my surrounding environment, where another volcano nearby at the time of painting was in the process of erupting, creating an uncertain atmosphere for remembering. Then I set out to remember without any photographs. Mediation tools, the objects we use for remembering, helped to stabilise the flow of time, and without them it was difficult to remember. This struggle introduced a new way for me to experiment with the topic. This third experiment led me to the memory of my mother through intuition. It also showed the social aspect of remembering; My mother is not how she used to be or who she is now but rather, a complete new person mixed in time. In this study it appears that the environment directs our actions for what and how we are able to remember. The experiments also showed how remembering is always social; even when remembering an event by myself, I am connected to the people around me now and then. New questions regarding the topic of remembering in artistic research arose; what is the difference with experience and memory? Also, humans do not experience time the same way a clock does, but the experience of duration seems to remain as a neutral background, unlike the environment in experience-based studies, which could be subject for further research.

Tässä opinnäytetyössä tarkastelen muistamisen funktioita taiteellisessa toiminnassa taiteellisen tutkimuksen kautta. Teoreettisena viitekehyksenä toimivat psykologiset ja filosofiset teoriat muistamisesta. Olin vuodet 2020 - 2022 Indonesiassa, josta en päässyt Covid-19-pandemian takia pois, jolloin koin “vale-maanjäristyksiä” (false earthquakes), jotka juonsivat kokemuksestani ollessani Filippiineillä tulivuorenpurkauksen aikana. Tämä nostatti kiinnostukseni muistamisen tutkimiseen; Miten valokuvat menneestä vaikuttavat muistamiseen ja unohtamiseen? Miten taiteellinen prosessi voisi muuttua, jos muistoista ei ole visuaalista dokumentointia? Tämän työn teoreettinen viitekehys ottaa huomioon seuraavat aspektit muistamiseen liittyen. Ympäristöllämme on vaikutus muistamiseen, koska se ohjaa toimintamme tarpeita. Muistaminen on myös sosiaalista; sanallistamme kokemuksemme muokaten muistoja tilanteen tarpeisiin. Myös ajankulun kokemus vaikuttaa kykyymme muistaa jakamalla visiomme kahteen: mitä on juuri tapahtunut, ja mitä olisi voinut tapahtua. Kannamme näitä “mitä jos” tapahtumia aina nykyhetkessä. Produktio ensimmäisessä osuudessa aloitin muistamalla valokuvien kanssa, tehden öljymaalauksen muistoistani Taal-tulivuorenpurkauksesta. Tämän tapahtuman muistamiseen vaikutti oma ympäristöni, jossa toinen lähettyvillä oleva tulivuori oli purkautumassa samaan aikaan luoden epävarman ilmapiirin muistamiselle. Produktion toisessa osassa asetuin muistamaan ilman valokuvia. Valokuvat toimivat mediaattoreina muistamiselle auttaen stabilisoimaan ajankulun kokemusta; ilman niitä oli haasteellista muistaa. Tämä hankaluus loi uusia metodeja muistamiskokeiluille. Se johdatti minut lapsuuden muistoon äitini kanssa intuition kautta. Tämä koe näytti muistamisen sosiaalisen aspektin, jossa äitini ei ole kuten silloin eikä nyt, vaan kokonaan uusi eri aikajanojen luoma ihminen. Tutkimus osoitti sen, miten muistaminen on aina sosiaalista. Esimerkiksi muistaessani yksin olen yhteydessä ihmisiin ennen ja tässä hetkessä. Uusia taiteellisen tutkimuksen kohteita kuitenkin nousi; mikä ero on kokemuksella ja muistolla? Toiseksi ihminen ei koe samaa ajankulkua kuin kello. Tämä kokemus on kuitenkin otettu osittain neutraalina taustana kokemuksen tutkimuksissa, toisin kuten ympäristö, joka jo nähdään aktiivisena vaikuttavana voimana.

Description

Supervisor

Vepsä, Jani

Thesis advisor

Vepsä, Jani

Keywords

taiteellinen tutkimus, muistaminen, muisti, unohtaminen, ajankulku, ympäristö, intuitio

Other note

Citation

Permanent link to this item

https://urn.fi/URN:NBN:fi:aalto-202209255715

Collections

[kand] Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu / ARTS (Open access)