Compact antenna structure for mobile handsets

dc.contributorAalto-yliopistofi
dc.contributorAalto Universityen
dc.contributor.advisorOllikainen, Jussi
dc.contributor.advisorKivekäs, Outi
dc.contributor.authorVillanen, Juha
dc.contributor.departmentSähkö- ja tietoliikennetekniikan osastofi
dc.contributor.schoolTeknillinen korkeakoulufi
dc.contributor.schoolHelsinki University of Technologyen
dc.contributor.supervisorVainikainen, Pertti
dc.date.accessioned2020-12-04T15:33:43Z
dc.date.available2020-12-04T15:33:43Z
dc.date.issued2003
dc.description.abstractTässä diplomityössä tutkittiin käsipuhelimen pienikokoista antennirakennetta. Nykyisten matkapuhelinten piirilevyt on suojattu metallikuorella. Yleensä suojaus on tehty piirilevyn toiselle puolelle piirilevyn toisen puolen ollessa mahdollisimman hyvin maadoitettu. Tämä yhdistelmä muodostaa matkapuhelimelle tyypillisesti noin muutaman millimetrin paksuisen metallisen rungon. Viime aikoina rungon vaikutusta matkapuhelinantennien ominaisuuksiin on tutkittu. On huomattu, että erityisesti E-GSM900 taajuuksilla ja pienillä matkapuhelimen sisäisillä antenneilla, kuten PIFA (Planar Inverted F-Antenna), runko toimii pääsäteilijänä. Tutkimustulokset osoittavat, että käyttämällä käytännössä säteilemättömiä kytkentärakenteita, matkapuhelimen sisäisen antennin kokoa voidaan pienentää huomattavasti. Aluksi työssä käytiin lyhyesti läpi pienten antennien teoriaa sekä matkapuhelinantenneille asetettuja vaatimuksia. Myöskin yhteenveto tämän hetken pienimmistä matkapuhelinantenneista esitettiin. Tätä seurasi katsaus matkapuhelimen rungon vaikutuksista antennin ominaisuuksiin, jonka jälkeen käytiin läpi käsipuhelimen pienikokoisen antennirakenteen teoriaa. Tähän teoriaan perustuen suunniteltiin kaksi erilaista antennimallia ja kummastakin niistä rakennettiin kaksi prototyyppiä - yksi E-GSM900- ja yksi GSM1800-järjestelmälle. Antennimalli 1:n kytkentärakenne sijoitettiin perinteiseen tapaan täysin rungon yläpuolelle kun taas antennimalli 2:n kytkentälevy taivutettiin rungon lyhyemmän reunan yli, jotta saavutettaisiin voimakas kytkentä rungon aaltomuotoon. Kummatkin antennimallit täyttivät GSM900- ja GSM1800-järjestelmien kaistanleveysvaatimukset. Antennimalli 2:lla oli kuitenkin paljon isompi kaistanleveys kuin antennimalli 1:llä. Kummankin antennimallin säteily- ja kokonaishyötysuhteet olivat korkeita ja säteilykuviot sopivia matkapuhelinkäyttöön. Myös mitatut SAR (Specific Absorption Rates)-arvot pysyivät CENELEC:n Eurooppalaisten raja-arvojen alapuolella. Antennimalli 1:n tilavuus oli 2.2 cm[2] kun taas antennimalli 2 vei vain 1.1 cm[3]:n tilavuuden. Tämä on noin neljä kertaa vähemmän kuin matkapuhelimen tyypillisen kaksitaajuus-PIFA:n koko. Rakennettujen antennimallien mittaustulokset osoittavat, että tässä työssä tutkittu pienikokoinen antennirakenne soveltuu käytettäväksi matkapuhelimissa ja se voidaan toteuttaa hyvin pieneen tilaan.fi
dc.format.extent84
dc.identifier.urihttps://aaltodoc.aalto.fi/handle/123456789/90474
dc.identifier.urnURN:NBN:fi:aalto-2020120449309
dc.language.isoenen
dc.programme.majorRadiotekniikkafi
dc.programme.mcodeS-26fi
dc.rights.accesslevelclosedAccess
dc.subject.keywordhandset antennaen
dc.subject.keywordkäsipuhelimen antennifi
dc.subject.keywordbandwidthen
dc.subject.keywordkaistanleveysfi
dc.subject.keywordradiation efficiencyen
dc.subject.keywordsäteilyhyötysuhdefi
dc.subject.keywordcoupling structureen
dc.subject.keywordkytkentärakennefi
dc.subject.keywordSARen
dc.titleCompact antenna structure for mobile handsetsen
dc.titleKäsipuhelimen pienikokoinen antennirakennefi
dc.type.okmG2 Pro gradu, diplomityö
dc.type.ontasotMaster's thesisen
dc.type.ontasotPro gradu -tutkielmafi
dc.type.publicationmasterThesis
local.aalto.digiauthask
local.aalto.digifolderAalto_37099
local.aalto.idinssi19391
local.aalto.inssilocationP1 Ark S80
local.aalto.openaccessno

Files