The Weight of Soft: tutkimus tekstiilien arvostuksesta

Abstract

Uusia tekstiilejä on tarjolla pikaruuan hintaan ja yleisesti tuntuu, että tärkein arvo tekstiileissä on uutuusarvo, joka yhä kiihtyvien trendi- ja valmistussyklien myötä menettää arvonsa yhä nopeammin. Tässä käytäntölähtöisessä opinnäytteessä tutkitaan tekstiilien arvostuksen muutosta menetelminä käsin kutominen, kudottujen kankaiden suunnittelu sekä kirjoittaminen. Opinnäyte sai alkunsa tekijän henkilökohtaisesta motivaatiosta reflektoida ja tarkastella kriittisesti niin henkilökohtaisia kuin yhteiskunnassa ja alan sisälläkin vallitsevia käsityksiä ja ilmiöitä liittyen tekstiilien arvostukseen, kulutuskulttuuriin ja materiaalisuhteeseemme.

Tutkimuksen tavoitteena on pohtia, miten kestämätöntä valmistamisen ja kuluttamisen kierrettä voisi tuoda esille sekä millaisia rooleja suunnittelijoilla voisi olla ilmiön esiintuomiseksi, kriittisen keskustelun herättämiseksi ja ymmärryksen lisäämiseksi. Lisäksi tarkastellaan, millä tavoin taiteellinen, käytäntölähtöinen työskentely voi tuoda lisäarvoa tutkimuskysymysten käsittelyyn sekä syventää ilmiön ymmärrystä. Tämän tutkielman tärkein tavoite ei ole tarjota valmiita ratkaisuja siihen, miten tekstiilejä kulutettaisiin kestävämmin, vaan nostaa esiin ilmiöitä ja havaintoja ja toimia eräänlaisena kriittisen ajattelun harjoitteena suunnittelijoille ominaisia menetelmiä ja taitoja hyödyntäen.

Opinnäytteen produktio-osuus koostui kahdesta osasta: käsin kudotun päiväkirjamaisen teoksen valmistamisesta sekä teollisella kutomakoneella kudottujen kankaiden suunnittelusta. Näiden rinnalla kirjoittaminen toimi paitsi tutkimuksen raportointivälineenä, myös metodologisena toimintana. Kudonnan ja ajattelun vuorovaikutuksesta syntyi neljä lyhyttä tekstiä, jotka tuovat näkökulmia siihen, miksi tekstiilien arvostus on kadonnut ja mistä tekstiilien arvostus voisi jälleen löytyä.

Tutkimus on yksi ehdotus siitä, miten reflektiivinen, käytäntölähtöinen tutkimus voi toimia keinona tarkastella ja käsitellä kriittisesti monimutkaisia yhteiskunnallisia ilmiöitä, kuten kulutuskulttuuria ja materiaalien arvostusta. Tekijä koki tutkimuksen ennen kaikkea omaa ajattelua kehittävänä harjoitteena ja keinona jäsentää suhdetta tekstiileihin ja suunnitteluun. Keskeiseksi johtopäätökseksi nousi, että tulevaisuudessa suunnittelijan tehtäviin voisi yhä enemmän kuulua erilaisten kestävään kehitykseen liittyvien teemojen näkyviin tuomista, keskustelun avaamista ja kriittisen ajattelun edistämistä. Tässä voisi hyödyntää suunnittelijoille ominaisia keinoja ja taitoja, kuten visuaalista ja taktiilista ilmaisukykyä, materiaaliymmärrystä ja suunnittelijoille kehittyvää havainnointikykyä ja kykyä ratkaista ongelmia.

New textiles are available at fast-food prices, and it seems that the primary value attributed to textiles lies in their novelty, which is a quality that loses its significance increasingly quickly due to ever-accelerating trend and production cycles. In this practice-led thesis, the shifting perception of the value of textiles through the methods of hand weaving, woven fabric design, and writing are explored.

The thesis emerged from the author’s personal motivation to reflect on and critically examine not only author’s own perspectives, but also the prevailing societal and professional discourses and phenomena surrounding the valuation of textiles, consumer culture, and our relationship with material.

The aim of this research is to investigate how the unsustainable cycle of production and consumption could be made visible and examine the potential roles of designers in highlighting these issues and initiating critical discussion. It also considers how artistic, practice-led work can add value to the exploration of the research questions and contribute to a more profound comprehension of the phenomena. Rather than offering ready-made solutions for more sustainable textile consumption, this thesis seeks to draw attention to observations and phenomena and serve as a kind of critical thinking exercise by using methods and skills typical of designers.

The artistic component of the thesis consisted of two parts: the creation of a diary-like hand-woven piece and the design of fabrics woven on industrial weaving machine. Alongside these, writing functioned not only as a means of reporting the research but also as a methodological tool. From the interaction between weaving and thinking emerged four short texts that reflect on why the value of textiles has diminished and where it might be rediscovered.

The study demonstrates one way in which a designer’s reflective, practice-led approach can serve as a tool for critically engaging with complex societal phenomena, such as consumer culture and and our relationship with material. The research process was primarily experienced as a means to develop the author’s own thinking and to critically reflect on her relationship with textiles and design. One of the key conclusions is that the role of the designer could increasingly involve bringing attention to sustainability-related themes, facilitating dialogue, and fostering critical thinking. This could be achieved through means and skills characteristic of designers, such as visual and tactile expression, material literacy and designers’ capacity for observation and problem solving.