Joukkoliikenteen palvelutasomäärittelyä koskevan ohjeistuksen arviointi ja kehittäminen

Abstract

The Finnish legislation on public transport was reformed 3.12.2009. According to the new law, the competent authorities were obliged to define the target level of service for public transport by the end of the year 2011. The purpose of defining the target level of service is to express what kind of services the authority wants to provide in the area. In addition, these targets guide the planning and organization of public transport. The aim of the study was to evaluate and develop the guidelines created by the Finnish Transport Agency in order to aid authorities in making the definitions. The evaluation concentrated on the guidelines on cooperation and interaction during the definition process, target setting, level of service criteria and the monitoring process. The study was executed through a survey sent to nine Centres for Economic Development, Transport and Environment (ELY Centres). The survey showed that the cooperation and interaction functioned well during the process. However, the extent of the cooperation and the cooperation varied significantly between the ELY Centres. The greatest challenge was to manage the extensive cooperation as a whole. There were also differences in the target levels of service between ELY Centres, as different aspects were stressed in their definitions. However, in almost all regions, the target is to maintain or improve the current level of service. According to the survey, the biggest threat to achieving the targets is the lack of financing. The survey also indicated that the way in which different service level factors were regarded varied. Especially the quality factors were partially ignored. The most commonly used factors were operating time and headway. By contrast, there are no uniform guidelines on how to monitor the achievement of the target level of service. Most ELY Centres, however, think that the monitoring should be arranged in regional working groups on public transport and as a part of transport system planning. The proposals for improving the guidelines are presented in the conclusions. In addition, the author presents an example on how the realization of the target level of service can be monitored as a part of the monitoring process of letters of intent concerning transport system planning.

Palvelutasomäärittely perustuu 3.12.2009 voimaan astuneeseen joukkoliikennelakiin, joka velvoitti toimivaltaisia viranomaisia määrittelemään toimivalta-alueensa joukkoliikenteelle tavoitteellisen palvelutason vuoden 2011 loppuun mennessä. Palvelutasomäärittelyn tarkoituksena on ilmaista, millaista joukkoliikenteen palvelua viranomainen haluaa toimivalta-alueellaan tarjota. Lisäksi määrittely ohjaa joukkoliikenteen suunnittelua ja järjestämistä. Työn tavoitteena oli arvioida ja kehittää ohjeistusta, jonka Liikennevirasto on laatinut viranomaisille määrittelyn tueksi. Ohjeistusta pyrittiin arvioimaan yhteistyön ja vuorovaikutuksen, palvelutasomäärittelyihin liittyvän tavoitteellisuuden, palvelutasokriteeristön sekä palvelutasotavoitteiden toteutumisen seurannan osalta. Tutkimus toteutettiin kyselyllä, joka lähetettiin yhdeksälle toimivaltaiselle Elinkeino- Liikenne ja Ympäristökeskukselle (ELY-keskus). Kyselyn perusteella voidaan todeta, että yhteistyö ja vuorovaikutus toimivat pääosin hyvin palvelutasomäärittelyn aikana. Yhteistyön laajuudessa ja yhteistyömenetelmissä oli kuitenkin suuriakin eroja ELY-keskusten välillä. Suurimmaksi haasteeksi koettiin laajan yhteistyökokonaisuuden hallinta. Myös palvelutasomäärittelyjen tavoitteellisuudessa ja tavoitteellisuuteen vaikuttaneissa asioissa oli eroja, sillä tavoitteita asetettiin erilaisia näkökulmia painottaen. Lähes kaikilla alueilla kuitenkin tavoitellaan pääasiassa joko nykytilan kaltaista tai parempaa palvelutasoa. Suurimpana uhkana palvelutason toteutumiselle koettiin rahoituksen riittämättömyys. Lisäksi kyselystä kävi ilmi, että eri palvelutasotekijöitä otettiin huomioon määrittelyissä vaihtelevasti. Etenkin laadulliset palvelutasotekijät jäivät selvästi vähemmälle huomiolle. Lähinnä palvelutasotavoitteita asetettiin vuorovälin ja liikennöintiajan perusteella. Vastaavasti palvelutasotavoitteiden toteutumisen seurannalle ei ole vielä kehitetty yhtenäistä ohjeistusta. Suurin osa ELY-keskuksista oli kuitenkin sitä mieltä, seuranta tulisi järjestää alueellisissa joukkoliikennetyöryhmissä ja osana liikennejärjestelmäsuunnittelua. Työn johtopäätöksissä esitetään parannusehdotuksia Liikenneviraston laatimaan ohjeistukseen. Lisäksi johtopäätöksissä kuvataan malli, jonka mukaisesti toteutunutta palvelutasoa voidaan seurata osana liikennejärjestelmäsuunnitelmien aiesopimusten seurantaa.