Vapaa sisätila ja sen vaikutus ihmisen toimijuuteen - Tapaus "Home for Artifacts"

Abstract

Vapaasta tilasta on eri muodoissaan kirjoitettu jo 1960-luvulta lähtien. Kaupunkiaktivismi on muuttanut muotoaan tilojen luvattomasta haltuunotosta tunnistetuksi kaupungin voimavaraksi, joka voi onnistuessaan kehittää kaupunkeja, kulttuuria sekä yhteisöjä. Tämä kandidaatintyö pyrkii ymmärtämään vapaata tilaa sekä ihmisten vapaata toimijuutta, ja kuinka niitä voidaan edistää julkisessa ja puolijulkisessa sisätilassa, jotta voidaan luoda ihmisille merkityksekkäämpää sekä inklusiivisempaa elinympäristöä.

Tämä kandidaatintyö vastaa kahteen tutkimuskysymykseen: miten vapaus muokata tilaa vaikuttaa ihmisen toimintaan tilassa ja lisääkö vapaus muokata sisätilaa paikan kokemusta sekä sitä kautta tilasta huolehtimista ja yhteisöllisyyttä? Menetelminä käytettiin kirjallisuuskatsausta sekä omaa taiteellista tutkimusta, jonka avulla pyrin samaan tiedon tueksi käytännön havaintoja. Produktiivinen osuus, ”Home for Artifacts”- installaatio, oli esillä viikon ajan Väreen aulassa Aalto-yliopistossa.

Tutkielma kuvaa ensin tyhjien tilojen ja epätasoarvoisen julkisen tilan käytön ongelmia, johon perustuu kandityöni väite, että vapaa tila ja ihmisten vapaa toimijuus voisivat toimia ratkaisuna näihin ongelmiin. Työ tutkii, mitkä tekijät tekevät vapaasta tilasta vapaan ja mikä edistää ihmisen vapaata toimijuutta tilassa. Havainnot osoittivat, että suunnittelijalla on tärkeä rooli eri toimijoiden välisessä kommunikoinnissa sekä yhteisön rohkaisussa vapaaseen toimijuuteen, jotta he tietävät sen olevan mahdollista. Aiheeseen liittyvät termit ovat uusia ja monitulkintaisia, jonka takia kandidaatintyö pyrkii myös avaamaan ja taustoittamaan termejä.

Kandidaatintyö pyrkii kuvaamaan vapaan tilan yhteyttä paikan kokemukseen, joka johtaa tilasta huolehtimiseen ja yhteisöllisyyteen. Havaintojen perusteella ilmeni omistajuuden kokemuksen tärkeys, joka vahvistuu paikan kokemuksen ja vapaan toimijuuden ja pystyvyyden myötä. Työ selkeyttää myös hieman paikan kokemuksen ja paikan tunteen eli genius locin eroja sekä näiden kahden syntymisen tekijöitä. Installaatiosta tehtyjen havaintojen perusteella huomasin, että paikan tunne voi kehittyä nopeastikin. Ihmisten käyttäytymisen perusteella koostin mallin, joka selkeyttää ihmisten erilaista suhtautumista vapaaseen tilaan. Johtopäätöksenä taiteellisessa tutkimuksessa ilmeni, että vapaa tila tarvitsee sääntöjä olakseen vapaa. Sääntöjen tulee kuitenkin olla tilassa toimijoiden itsensä määrittelemiä ja hyväksymiä. Tärkeää olisi jatkossa lisätä ihmisten tietoisuutta vapaan tilan mahdollisuuksista sekä tehdä sen luomisesta helpompaa yhteisöille.