aalto1 untyped-item.component.html
Vallan tuottamat : Foucault'n valtakäsitys valokuvaajan ja kuvattavan välisen valtasuhteen tarkastelussa
Loading...
URL
Journal Title
Journal ISSN
Volume Title
School of Arts, Design and Architecture |
Bachelor's thesis
Unless otherwise stated, all rights belong to the author. You may download, display and print this publication for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Authors
Date
Department
Major/Subject
Mcode
Degree programme
Language
fi
Pages
22
Series
Abstract
Käsittelen tutkielmassa valokuvaajan ja kuvattavan välistä valta-asetelmaa Michel Foucault’n valta-analyysin pohjalta. Työn lähtökohtana on voimauttava valokuva -metodin kehittäjän Miina Savolaisen käsitys valokuvaajan vallasta. Savolaisen mukaan valokuvaaja–kuvattava-valtasuhde täytyy ensin purkaa, jotta voimauttamisen menetelmää voidaan käyttää. Tämä antaa ymmärtää, että valta itsessään on luonteeltaan jotain, mistä on mahdollista irtautua.
Tutkielman tavoitteena on kyseenalaistaa Savolaisen esittämä valtakäsitys ja tarkastella aihetta vaihtoehtoisen valtanäkemyksen kautta kuvataidekasvatuksen kentällä. Analysoinnin kohteena ei kuitenkaan ole voimauttavan valokuvan menetelmä, vaan tutkielma keskittyy laajemmin valtaan, valokuvaajan ja kuvattavan rooleihin ja valokuvauksen käytäntöihin.
Opinnäytteen tutkimusmenetelmänä käytän teoreettista tutkimusta. Foucault’n valta-analyysi ja käsitys normista muodostavat tutkielman keskeisimmän teoreettisen viitekehyksen, jonka kautta pohdin valokuvauksen käytäntöjen ja normiston rakentumista historiassa ja niiden tuottamista edelleen. Lisäksi hyödynnän kriittistä pedagogiikkaa ja Susan Sontagin Valokuvauksesta ja Roland Barthesin Valoisa huone -teoksia apuna valokuvauksen valtakysymysten tarkastelussa.
Foucault’-laisittain valta on läsnä kaikessa ihmisten välisessä toiminnassa. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna valokuvaaja ei voi astua vallan ulkopuolelle ollessaan tekemisissä ihmisten kanssa. Olennaista on, että valta on luonteeltaan tuottavaa. Valokuvauksen käytännöt ovat muokkautuneet historiallisissa tapahtumaketjuissa, ja niitä tuotetaan ja toistetaan edelleen esimerkiksi valokuvauksen diskursseissa.
Nostan tutkielmassa esiin muutamia esimerkkejä valokuvausprojekteista, joissa valokuvaajat ovat lisänneet kuvattavan osallistumismahdollisuuksia kuvausprosessissa. Näiden esimerkkien valossa vaikuttaisi siltä, ettei valokuvauksen normien uudistaminen ole yksinkertaista, eikä niiden muutosvoima ole selkeä. Mikäli valokuvaajan ja kuvattavan välistä valtasuhdetta halutaan muokata uudelleen, täytyy soveltaa mahdollisesti täysin uudenlaisia ajattelun tapoja.