Päivittäistavarakaupan arvoverkoston kehittäminen : projektiraportti

Ylitalo, Jari; Timonen, Hanna

Päivittäistavarakaupan arvoverkoston kehittäminen : projektiraportti

Files

D4 Julkaistu kehittämis- tai tutkimusraportti taikka -selvitys

Unless otherwise stated, all rights belong to the author. You may download, display and print this publication for Your own personal use. Commercial use is prohibited.

Author

Ylitalo, Jari

Timonen, Hanna

Date

2007

Department

Department of Industrial Engineering and Management
Tuotantotalouden osasto

Language

fi

Pages

58

Series

Report / Helsinki University of Technology Laboratory of Work Psychology and Leadership, 2007/4

Abstract

Tiiviit yhteistyösuhteet erilaisten kumppaneiden kanssa ovat yritysten arkipäivää. Yhteistyöllä haetaan esimerkiksi tehokkuutta toimitusketjuihin sekä uusia mahdollisuuksia tuotteiden ja palveluiden kehittämiseen. Yhteistyön hyötyjen saavuttaminen ei kuitenkaan ole itsestään selvää. Päivittäistavarakaupassa suhteiden ja yhteistyön toimivuus on tärkeässä asemassa paitsi materiaali- ja tietovirtojen yhteisessä hallinnassa kysynnän ja tarjonnan kohtaavuuden varmistamiseksi, myös toiminnan tehokkuuden ja kuluttajalähtöisen valikoiman kehittämisessä. Yhteistyön kehittämisessä kaupan ja elintarviketeollisuuden välillä on päästy varsin pitkälle, mutta toimialan kiristynyt kilpailu ja kansainvälistyminen ovat kuitenkin tuoneet uusia haasteita myös yhteistyösuhteisiin. Mihin suuntaan yhteistyö on kehittymässä? Etääntyvätkö yritykset toisistaan, vai syntyykö alalla uudenlaista verkostoyhteistyötä? Tämä loppuraportti on kirjoitettu osana Päivittäistavarakaupan arvoverkoston kehittäminen eli ARVO-tutkimusprojektia. Projekti tarkasteli suomalaisen päivittäistavarakaupan ja elintarviketeollisuuden välistä yhteistyötä ja sen tulevaisuuden näkymiä. Tavoitteena oli selvittää nimettyjen päivittäistavarakaupan ja elintarviketeollisuuden edustajien näkemyksiä, käsityksiä ja tuntemuksia yritysten välisestä yhteistyöstä, sen kehittämisen tarpeista, mahdollisuuksista, edellytyksistä ja hyödyistä. Tutkimusta varten haastateltiin kolmekymmentäkaksi kaupan (10), teollisuuden (14) sekä alan järjestöjen (5) ja tietotekniikka-alan (3) edustajaa, jotka kaikki kuuluivat oman organisaationsa ylimpään johtoon. Tutkimuksen toteutti Teknillisen korkeakoulun Tuotantotalouden osaston Human Capital and Leadership -tutkimusryhmä Fujitsu Services Oy:n toimeksiannosta. Päivittäistavarakaupan ja elintarviketeollisuuden yhteistyösuhteisiin vaikuttavat vahvasti yritysten liiketoimintastrategiat, yhteistyöstrategian kehitysvaihe sekä yrityksen organisoituminen ja rakenne. Näiden pohjalta syntyvät erilaiset toimintatavat näkyvät yhteistyösuhteissa, niiden päätöksenteossa, neuvotteluissa sekä yhteistyön hengessä. Tutkimuksen mukaan suurin osa toimialan suhteista on edelleen osta ja myy -tyyppisiä, kahdenvälisiä suhteita. Suhteiden luonne on edelleen siis varsin perinteinen, eikä mitään erityislaatuista resurssien yhdistämistä harjoiteta. Pitkien arvoketjujen tai arvoverkoston johtamisen koetaan olevan vielä pitkälti puheen tasolla. Tutkimuksen mukaan yhteistyöstä koetaan saatavan erilaisia hyötyjä, jotka yritystasolla voidaan jakaa kustannus-, kasvu- ja kyvykkyyshyötyihin. Lisäksi pitkällä tähtäimellä tiivistyvän yhteistyön koetaan hyödyttävän koko toimialaa, ja parantavan suomalaisten yritysten kilpailukykyä myös kansainvälisesti. Hyötyjen realisoiminen ei kuitenkaan ole yksinkertaista: niiden saavuttaminen vaatii niin aikaa kuin resurssejakin. Haastateltavat kokivat myös, että panostusten ja hyötyjen jakaminen ei kaikilta osin ole tasapainoista. Yhteistyöhyötyjen saavuttamiseen uskottiin silti varsin laajasti, vaikka panostusten ja hyötyjen suhdetta tarkasteltiin osittain kriittisestikin. Haastateltavat luonnehtivat toimialan yhteistyötä yleisesti toimivaksi ja asialliseksi, vaikka teollisuuden edustajat toivatkin esiin kaupan lisääntyneen valtakäyttäytymisen mm. hintaneuvottelujen yhteydessä. Yhteistyön vahvuuksina pidettiin sitä, että Suomessa eri yritysten edustajat tuntevat toisensa sangen hyvin, sekä mahdollisuutta ottaa yhteyttä ja puhua tarvittaessa asioista suoraan avainhenkilöiden kesken. Luottamus koettiin keskeiseksi yhteistyön toimivuuden kannalta. Haastattelussa kuitenkin kerrottiin myös ongelmista, esimerkiksi luottamuksen väärinkäytöstä, kun teollisuuden tuoteideat ovat päätyneet kaupan omiksi merkeiksi. Turhauttavaksi mainittiin myös tilanteet, joissa kaupan edustajia ei yhteistyössä ole kiinnostanut kuin hinta. Hintakilpailun ja yhteistyön yhteensovittaminen nähtiin kuitenkin realistisesti: yhteistyö ja hintaneuvottelut täytyy kyetä sovittamaan yhteen. Tutkimuksen perusteella teollisuus vaikutti kauppaa innokkaammalta yhteistyön kehittämisessä. Kaupan edustajat miettivät tarkemmin kenen kanssa yhteistyötä syvennetään, jotta siitä olisi hyötyä oman liiketoiminnan kokonaisuuden kannalta. Yhteistyön kehittämisessä nähtiin paljon haasteita. Tarvittavat panostukset koettiin suuriksi ja hyötyjen saavuttamisessa on riskinsä. Haastateltavat kokivat, ettei yhteistyössä ole päästy pidemmälle esimerkiksi sen takia, ettei kumppanilta löydy riittävää kokonaisnäkemystä tai osaamista yhteistyön kehittämisestä, tai sitten kumppaniin ei ole luotettu tarpeeksi. Suurin osa haastatelluista näki kehittyvän yhteistyön olevan koko toimialan menestymisen kannalta keskeistä. Nähtiin, että erilaiset kumppanuudet, sekä vuoropuhelu, yhteinen tiedon hyväksikäyttö ja toiminnan suunnittelu tulevat lisääntymään. Muutama haastateltu toi esiin, että myös toisenlainen, yhteistyön taantuva kehitys on mahdollinen, mutta tätä ei pidetty kovin todennäköisenä. Haastateltavat kokivat, että lisääntyvä kilpailu pakottaa yhteistyöhön, koska kellään ei voi yksin olla kaikkea tarvittavaa tietoa ja osaamista hallussaan. Pitkien arvoketjujen johtamiseen uskottiin kehittyvän uudenlaisia yhteisiä johtamis- ja ohjausmalleja. Kehittämistyötä ei kuitenkaan pidetty helppona, koska se edellyttää uudenlaisia toimintatapoja ja myös joistain vanhoista ajatustavoista luopumista. Radikaalit toimintatapainnovaatiot voisivat muuttaa toimialan pelisääntöjä, mutta haastatellut eivät tienneet kuka tällaisia innovaatioita voisi synnyttää. Tutkimuksen tulosten pohjalta luotiin kolme mahdollista tulevaisuuden kuvaa päivittäistavarakaupan ja elintarviketeollisuuden yhteistyösuhteiden kehittymisestä. Ensinnäkin toimiala voi kehittyä kohti hintakilpailun ylivaltaa, jossa merkittävästi kiristynyt hintakilpailu taannuttaa yhteistyösuhteet tiukaksi kilpailutuskaruselliksi. Tällöin teollisuuden mahdollisuudet uusien tuotteiden ja toiminnan kehittämiseen hiipuvat, neuvotteluvoima ja kustannusten karsiminen nousevat yhteistyösuhteissa keskeiseen asemaan ja yhteistyökyvykkyydet marginalisoituvat. Toinen mahdollinen tulevaisuuden kuva on nykymenon jatkuminen: yhteistyösuhteet jatkuvat nykyisellä mallilla, eikä uusiin avauksiin juuri päästä. Toimintatapoihin ei löydetä mitään uutta, toiminnan kehittäminen on asteittaista ja pitkien arvoketjujen johtaminen jää johdon strategiaesityksiin, mutta ei vaikuta käytännön yhteistyöhön tai muuhun toimintaan. Kolmas mahdollinen tulevaisuuden kuva on uudenlaisen innovatiivisen verkostokulttuurin kehittyminen, jolloin toimialan keskeiset yritykset pystyvät löytämään uusia, radikaalejakin toimintatapainnovaatioita keskinäiseen yhteistyöhön. Arvoverkostoa pystytään johtamaan yhteisen tiedon avulla yli yritysrajojen, ja yhteistyökulttuuri kehittyy koko toimialalla auttaen osaltaan yrityksiä menestymään myös kansainvälisesti. Yritykset pystyvät yhdistämään tehokkuuden kuluttajalähtöiseen tuote- ja toimintatapakehitykseen. Tässä loppuraportissa kuvataan kattavasti päivittäistavarakaupan ja elintarviketeollisuuden välistä yhteistyötä ja sen kehittämistä. Toiveemme on, että tämä tutkimus osaltaan antaa lisämateriaalia päivittäistavarakaupan ja elintarviketeollisuuden yhteistyön kehittämiseen. Haluisimme myös herättää alan yrityksissä ja yhteisillä foorumeilla uudenlaista keskustelua siitä, mihin suuntaan yksittäiset yritykset haluavat kehittää yhteistyötään sekä minkälaiseksi koko toimialan kokonaisuudessaan halutaan tulevan.