aalto1 untyped-item.component.html
The role of the new energy performance certificate in unlocking green residential finance
Loading...
URL
Journal Title
Journal ISSN
Volume Title
School of Engineering |
Master's thesis
Unless otherwise stated, all rights belong to the author. You may download, display and print this publication for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Authors
Date
Department
Major/Subject
Mcode
Language
en
Pages
71
Series
Abstract
This thesis examines whether the revised Energy Performance of Buildings Directive (EPBD) and its new Energy Performance Certificates (EPCs) can help unlock green residential finance by introducing new certificate issuance pathways, strengthening the role of EPCs as a metric for green finance, and creating new data-driven business opportunities for key stakeholders. The research is based on literature and interviews with central actors in the EPC ecosystem. EU- level literature shows that EPCs constitute the most important metric in green finance, yet their use has been associated with several challenges, including low coverage, limited comparability, variable data quality, and the lack of systematic data storage.
The interviews suggest that the new EPCs could help unlock the potential of green residential finance, provided the new EPC is digital, cost-effective, high-quality, and attractive. The findings also indicate that although the revised EPBD permits consumption-based EPCs, Finland is likely to continue relying on calculation-based certificates, which may limit scalability. Interviewees expressed mixed views on consumption-based EPCs: some emphasised quality risks, while others highlighted benefits such as avoiding conservative assumptions and providing a more accurate picture of actual energy use. The representative building method and virtual inspections may introduce additional flexibility, but their perceived potential remains limited, and their functionality will depend on the details of national implementation. The usability of the new EPC as a metric is seen to depend on quality, cost-effectiveness, market attractiveness, and the level of enforcement. From banks’ perspective, voluntary elements, such as new indicators, are unlikely to influence financing decisions unless their assessment becomes mandatory. Stakeholders also raised concerns about the updated energy carrier factors. By contrast, the EPBD’s requirements on digitalisation and national databases are generally viewed as important improvements that can enhance the quality and usability of EPC data and enable data-driven services, such as more automated EPC processes and more advanced benchmarking tools.
In conclusion, the effectiveness of the revised EPC framework depends on high-quality, accessible, and interoperable data, clear incentives for market participants, and sufficient supervision. If these conditions are met, the new EPC system may serve as a more credible metric and enable data-driven business models – helping to unlock green finance and supporting the decarbonisation of the building stock through market-based mechanisms.
Tämä diplomityö tarkastelee, voivatko uudistettu rakennusten energiatehokkuusdirektiivi (EPBD) ja sen uudet energiatodistukset (EPC) edistää vihreän asuntorahoituksen avautumista uusilla todistusten myöntämistavoilla, vahvistamalla niiden roolia vihreän asuntorahoituksen mittarina ja luomalla uusia datavetoisia liiketoimintamahdollisuuksia keskeisille sidosryhmille. Tutkimus perustuu kirjallisuuteen ja haastatteluihin keskeisten toimijoiden kanssa. EU-tason kirjallisuus osoittaa, että EPC on vihreän rahoituksen keskeisin mittari, mutta sen käyttöön liittyy useita haasteita, kuten alhainen kattavuus, puutteellinen vertailtavuus, vaihteleva datan laatu ja tiedon tallentamattomuus.
Haastattelut viittaavat siihen, että uusi EPC voi auttaa avaamaan vihreän asuntorahoituksen potentiaalia, jos uusi EPC on digitaalinen, kustannustehokas, laadukas ja käyttäjille houkutteleva. Tulokset osoittavat myös, että vaikka uudistettu EPBD sallii kulutusperusteiset EPC:t, Suomessa jatketaan todennäköisesti laskennallisten todistusten käyttöä, mikä voi rajoittaa järjestelmän skaalautuvuutta. Haastateltavat suhtautuivat kulutusperusteisiin EPC:ihin kaksijakoisesti: osa korosti laaturiskejä, osa taas hyötyjä, kuten konservatiivisten oletusten välttämistä ja tarkempaa kuvaa todellisesta kulutuksesta. Vertailukohdemenetelmä ja virtuaalitarkastukset voivat lisätä joustoa, mutta potentiaali koetaan rajallisena ja toimivuus selviää implementoinnin tarkentuessa. Uuden EPC:n käytettävyys mittarina koetaan riippuvan laadusta, kustannustehokkuudesta, houkuttelevuudesta ja valvonnasta. Pankkien näkökulmasta vapaaehtoiset uudistukset, kuten uudet indikaattorit, eivät välttämättä vaikuta rahoituspäätöksiin, ellei niiden arvioinnista tehdä pakollista. Erityistä huolta uudessa EPC:ssä herätti päivittyvät energiamuotokertoimet. EPBD:n digitaalisuus- ja tietokantavaatimukset koetaan yleisesti parantavan EPC-datan laatua ja hyödynnettävyyttä sekä mahdollistavan datavetoisia palveluita, kuten automatisoidumpia EPC-prosesseja sekä edistyneempiä vertailutyökaluja.
Johtopäätöksenä todetaan, että uudistetun EPC-kehyksen toimivuus edellyttää korkealaatuista, helposti saatavilla olevaa ja yhteen toimivaa dataa, selkeitä hyötyjä markkinatoimijoille sekä riittävää valvontaa. Mikäli keskeiset edellytykset toteutuvat, uusi EPC voi toimia uskottavampana mittarina ja mahdollistaa datavetoisia liiketoimintamalleja – avaten vihreää rahoitusta ja tukien rakennuskannan vähähiilistymistä markkinaehtoisesti.