aalto1 untyped-item.component.html
Liikesopimusten sovittelu oikeustoimilain 36 §:n nojalla
Loading...
Files
Aalto login required (access for Aalto Staff only).
URL
Journal Title
Journal ISSN
Volume Title
School of Business |
Bachelor's thesis
Electronic archive copy is available locally at the Harald Herlin Learning Centre. The staff of Aalto University has access to the electronic bachelor's theses by logging into Aaltodoc with their personal Aalto user ID. Read more about the availability of the bachelor's theses.
Unless otherwise stated, all rights belong to the author. You may download, display and print this publication for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Authors
Date
Department
Major/Subject
Mcode
Degree programme
Language
fi
Pages
35
Series
Abstract
Tutkielman tavoitteena on tarkastella oikeustoimilain 36 §:n soveltamista yritysten välisissä sopimuksissa ja erityisesti sitä, millä perustein korkein oikeus on sovitellut sopimusehtoja. Tutkimuksessa analysoidaan, millaisissa tilanteissa KKO on hyväksynyt tai hylännyt sovittelun liikesopimuksissa, mitkä seikat korostuvat kohtuuttomuuden kokonaisharkinnassa sekä miten KKO:n ratkaisukäytäntö suhteutuu sopimusvapauden ja sopimussitovuuden periaatteisiin sekä hallituksen esityksen tavoitteisiin.
Yritysten liiketoiminta perustuu sopimusvapauden ja sopimussitovuuden periaatteille. Sopimusvapaus antaa osapuolille mahdollisuuden sopia ehdoista vapaasti ja poiketa lainsäädännön oletussäännöistä, kun taas sopimussitovuus turvaa sopimusten pysyvyyden ja estää yksipuoliset muutokset. Näitä periaatteita rajoittaa kohtuusperiaate, joka ilmenee oikeustoimilain 36 §:ssä: sopimusehtoa voidaan sovitella tai jättää se huomioon ottamatta, jos se on kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen.
Viiden KKO:n ratkaisun analyysin perusteella sovittelu liikesopimuksissa hyväksytään vain poikkeuksellisissa tilanteissa, joissa kohtuuttomuus on ilmeistä ja konkreettista. Sovittelua puoltavat erityisesti osapuolten selvä neuvotteluvoiman epätasapaino, riippuvuussuhde tai sopimuksen tarkoituksen olennainen muutos muuttuneiden olosuhteiden seurauksena. Sen sijaan pelkkä taloudellinen tappio tai ennakoitavissa ollut olosuhteiden muutos ei oikeuta sovitteluun. Lisäksi osapuolen passiivisuus, kuten reklamaation laiminlyöminen, voi estää kohtuuttomuuteen vetoamisen jälkikäteen.
KKO:n linja liikesopimusten sovittelussa on tiukka ja korostaa sopimusvapautta sekä liike-elämän ennakoitavuutta. Sovittelu toimii viimeisenä keinona tilanteissa, joissa sopimus johtaa ilmeiseen epätasapainoon, mutta ei jälkikäteen korjaa normaaliin liiketoimintaan liittyviä riskejä. KKO:n käytäntö suojaa selvästi heikommassa asemassa olevia yrityksiä kohtuuttomuudelta, mutta säilyttää sopimusten sitovuuden pääsääntönä erityisesti silloin, kun osapuolet ovat tasavahvoja.