Puisto taideteoksena - Kolme helsinkiläistä puistoa suunnittelun ja laajennetun lavastuksen näkökulmasta

Loading...
Thumbnail Image
Journal Title
Journal ISSN
Volume Title
School of Arts, Design and Architecture | Doctoral thesis (monograph)
Date
2023
Major/Subject
Mcode
Degree programme
Language
fi
Pages
298
Series
Aalto University publication series DOCTORAL THESES, 89/2023
Abstract
The starting point for my research comes from my observations on the literature of garden art, in which parks and gardens are often equated with theater and scenography. This led me to the question of what connects parks and gardens to the art of theater and scenography. A park with its surroundings can act as art. This way the art in outdoors can be more than just a statue on a pedestal. In different outdoor spaces people can be guided to use and observe the space as art through the usability. Overarching theme in my study is the usability of outdoor spaces: how the space solutions move people in space and how they experience the space? I am approaching a topic that is familiar to me, planning outdoor spaces. I have used my own experience of park design and landscape architecture. I have connected this with the theory of expanded scenography and pragmatic art philosophy. I am seeking answers to my research questions by studying three different public spaces in Helsinki. Tapio Wirkkalan puisto - Tapio Wirkkala Park is a central part of this study. It’s unusual park space in Finland due to the amount of art included in the space. In comparison Karhupuisto - Bear Park represents more traditional concept of art and Hiljentymisen piha - Yard of Silence represents what I call integrated concept of art. I observe my case studies as works of art, and the artistic experience they generate. According to art philosophy of pragmatism, aesthetic experience is created through practical and material features, providing that the art is experienced through one’s own experience. Very practical features such as the plants, furnishings, different materials used and built structures affect the experience of any outdoor space as art - as a meaningful experience. The designers of Tapio Wirkkala park and Yard of Silence have their background in theatre scenography. Both case studies show how the scenography and its ways thinking and working affected the spaces created and how the designers move a people in these spaces. When planning public outdoor spaces, the art of theatre and scenography can be utilized by using various means and concepts. This way art can be understood in a much wider concept in comparison to a traditional park architecture and design.

Tutkimukseni lähtökohtana on havaintoni puutarhataiteen kirjallisuudesta, jossa puistot ja puutarhat rinnastetaan usein teatteriin sekä lavastukseen. Tämä herätti minussa kysymyksen, mikä yhdistää puistot ja puutarhat teatteri- ja lavastustaiteeseen. Kokonainen puisto ympäristöineen voi toimia taiteena, jolloin ulkotilassa oleva taide voi olla paljon enemmän kuin pelkkä jalustalla seisova patsas. Erilaisten ulkotilojen käyttäjät voidaan myös ohjata käyttämään ja katsomaan ulkotiloja taiteena, jolloin kyse on yhdenlaisesta ulkotilojen käytettävyydestä. Tutkimukseni läpikulkeva teema näyttäytyy ulkotilan käytettävyydessä, miten tilasuunnittelun ratkaisut liikuttavat tilassa olevaa ihmistä ja mitä suunniteltu ulkotila on siellä liikkuville ihmisille? Lähestyn itselleni tuttua aluetta, julkisen ulkotilan suunnittelua omasta puistosuunnittelun ja maisema-arkkitehtuurin kokemuksestani käsin, laajennetun lavastuksen teorian sekä pragmatistisen taidefilosofian näkökulmista. Haen vastauksia tutkimuskysymyksiin tarkastelemalla Helsingin kantakaupungin alueella sijaitsevaa kolmea julkista ulkotilaa. Tutkimukseni keskiössä on Tapio Wirkkalan puisto, joka taidesisältönsä vuoksi on poikkeuksellinen puistokohde Suomessa. Sen vertailukohteena ovat Karhupuisto, joka tutkimuksessani edustaa puistoihin liitettyä perinteistä taidekäsitystä sekä Hiljentymisen piha, jossa toteutuu niin sanottu integroitu taidekäsitys. Katson tapaustutkimuskohteitani taideteoksina, ja samalla pyrin ymmärtämään niiden synnyttämää taiteellista kokemusta. Pragmatistisen taidefilosofian mukaan esteettinen kokemus syntyy käytännöllisten sekä materiaalisten asioiden kautta, mutta sillä edellytyksellä, että taide hahmottuu kokijalle hänen omassa kokemuksessaan. Tämän vuoksi ulkotilojen kasvillisuus, kalusteet, niiden eri pintamateriaalit ja rakennelmat eli äärimmäisen käytännölliset ja materiaaliset asiat vaikuttavat siihen, että puisto tai mikä tahansa ulkotila voi näyttäytyä taiteena - merkityksellisenä kokemuksena. Tapio Wirkkalan puistolla sekä Hiljentymisen pihalla on lavastustaustaiset suunnittelijat. Molemmat tapaustutkimuskohteet osoittavat, miten lavastuksesta kumpuavat työ- ja ajattelutavat ovat vaikuttaneet siihen, minkälaiseksi tila on muodostunut, ja millä tavoin suunnittelijat liikuttavat tilassa olevaa ihmistä. Julkisen ulkotilan suunnittelussa voidaan hyödyntää erilaisia teatteri- ja lavastustaiteesta nousevia käsitteitä ja ilmaisukeinoja, jolloin taide voidaan ymmärtää huomattavasti laajemmin, kuin mihin perinteisessä puistosuunnittelussa on totuttu.
Description
Supervising professor
Lahtinen, Outi, Prof., Aalto University, Department of Film, Television and Scenography, Finland; Gröndahl, Laura, Univ. Lecturer, Uniarts Helsinki’s Theatre Academy, Finland
Keywords
puistotaide, laajennettu lavastus, puistosuunnittelu, maisema-arkkitehtuuri, tilan dramaturgia, Tapio Wirkalan puisto, Karhupuisto, Hiljentymisen piha, park art, expanded scenography, park design, landscape architecture, dramaturgy of space, Tapio Wirkkala Park, Karhupuisto, Hiljentymisen piha
Other note
Citation