Autiotalossa - taideperustainen tutkimus paikkakokemuksesta

Loading...
Thumbnail Image
Journal Title
Journal ISSN
Volume Title
School of Arts, Design and Architecture | Master's thesis
Location:
Date
2012
Major/Subject
Mcode
Degree programme
Degree Programme in Art Education
Kuvataidekasvatuksen koulutusohjelma
Language
fi
Pages
85
Series
Abstract
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää tutkivan taiteilijan paikkakokemuksen muodostumista vanhan Nikosian autiotaloissa ja niitä merkityksiä, joita autiotalo sai taideperustaisen tutkimuksen myötä. Taideperustaisen tutkimuksen lähestymistapa oli fenomenologis-hermeneuttinen. Aineistona olivat tutkijan kirjoittamat tekstit; muistelut, reflektiot, visioinnit ja narratiivit, sekä autiotaloissa otetut valokuvat ja videot. Kirjalliset lähteet koostuivat mm. Bachelardin, Pallasmaan, Karjalaisen, Kristevan ja Hannulan teoksista. Tutkimus rakentui dialogina taiteilija-tutkija-opettajan ja autiotalojen välillä. Paikkakokemuksen ymmärtämistä kuvaa sisältä ulospäin laajeneva spiraali, jonka kehät edustavat ymmärryksen laajenemista. Ensimmäisellä kehällä autiotalo näyttäytyi esteettisen elämyksen paikkana, urbaanin tutkimusmatkailun ja valokuvauksen kohteena. Autiotaloissa tapahtuneet kohtaamiset vaikuttivat siihen, että tulkinta laajeni toiselle kehälle. Paikkakokemus muuttui sosiaaliseksi, jolloin autiotalot näyttäytyivät kolmannen tilan mahdollisuutena ja vaihtoehtoisena galleriana. Valokuvista rakentui valokuvanäyttely kuuteen eri autiotaloon vanhassa Nikosiassa. Teokset saivat jäädä paikalleen. Vuosi näyttelyn avaamisen jälkeen oli aika tarkastaa, mitä taloille ja näyttelylle kuului. Kokemus johdatteli tutkijan paikkasidonnaisen taiteen äärelle pohtimaan teoksen paikkaa, yleisöä, urbaania eroosiota ja suhdetta taidemaailmaan. Kolmannella kehällä tutkija etääntyi autiotaloista fyysisinä paikkoina ja oivalsi niiden merkitystä mielen sisäisinä ja metaforisina maisemina. Autiotalot, niiden esineistö ja taloissa vierailevat ihmiset saivat merkityksiä, joiden avulla tutkija saattoi tarkastella omaa muukalaisuuttaan. Syventäessään ajatusta autiotalosta kolmantena tilana, tutkija etsi samalla omaa tarinaansa. Tutkimuksen myötä autiotalojen konkeettiset, sosiaaliset ja metaforiset tasot nivoutuivat yhteen. Autiotaloissa toimiminen johti tutkijan pohtimaan myös kaupungin käyttöoikeuksien määrittelyä. Tutkija oivalsi, että syventyessään paikkakokemukseen hän syvensi samalla suhdetta itseensä, kohdatessaan muukalaisia autiotaloissa hän sai tilaisuuden tutustua omaan muukalaisuuteensa, tehdessään taidetta valkoisen kuution ulkopuolella hän yhä toimi taidemaailmassa, ja tehdessään tutkimusta koulumaailman ulkopuolella hän valmistautui toimimaan taidekasvattajana.

The goal of this research was to examine and clarify the formation of the sense of place of the deserted houses of old Nicosia by the researching artist. It was also to clarify the meanings that the deserted houses gained during the arts-based research. The method employed was phenomenological-hermeneutical. Materials were the written texts of the researcher including memoirs, reflections, visions, narratives, photographs and videos taken in the deserted houses. Written materials by Bachelard, Pallasmaa, Karjalainen, Kristeva and Hannula were used as references. The research was a dialogue between the artist-researcher-teacher and the deserted houses. The process of understanding the sense of place can be visualized with a spiral that expands from the inside and grows outwards. Each cycle around the spiral represents the expansion of understanding. On the first cycle of the research, the deserted house appeared to be a place for aesthetic experience, urban exploration and photography. Meeting other people in the deserted houses expanded the interpretation and moved the research to a second cycle, where the sense of place became social. The deserted houses appeared as places for thirdspace and alternative galleries to emerge. The photographs were put up as a photographic exhibition in six different deserted houses in old Nicosia and then left there in place. After one year the researcher checked how the exhibition and the houses had changed. The experience led the researcher to examine the site-specific art. There was also reflection on the place for art, audience, urban erosion and the relation with the art world in context of the photographic exhibition. During the third cycle the researcher withdrew from deserted houses as physical places but then realised them as internal and metaphorical landscapes. Deserted houses, the objects inside them and the people that visit the houses gained meanings that helped the researcher to view and to reflect the stranger within herself. While exploring the thought of the deserted house as a thirdspace the researcher was also uncovering her own story. Along the path of research the tangible, social and metaphorical levels intertwined. As a result of the deserted houses activity, the researcher also started considering the rights for using the city space. She also comprehended that by deepening the understanding of sense of place she deepened the understanding of herself. When facing the stranger in the deserted houses she had a possibility to encounter the stranger within herself. When making art outside of “the white cube” she was still inside the art world. And working outside of schools prepared her to work as an art teacher.
Description
Supervisor
Pullinen, Jouko
Thesis advisor
Reijonen, Kati
Keywords
autiotalo, paikkakokemus, kolmas tila, urbaani tutkimusmatkailu, paikkasidonnainen taide, retkitaide, taideperustainen tutkimus, deserted house, abandoned house, sense of place, thirdspace, urban exploration, site-spesific art, arts-based research
Other note
Parts
  • Valokuvanäyttely vanhan Nikosian autiotaloissa 2009-(2010)
Citation