The steel service center's role in the subcontractor network

Abstract

Global end producers outsource more and more of their operations to subcontractors. At the same time these brand-owning enterprises reduce the number of direct subcontractor relations by concentrating purchases on system suppliers. However, end producers have been concerned by the lack of large enough system suppliers. As steel service centers have larger resources than regular engineering workshops, they have better preconditions to control a larger part of the value chain.

The aim of the thesis is to research what possibilities networking brings to the steel service center and to what extent of network their operations can reach. The focus of the thesis is particularly to clarify what are the qualities required from the system supplier, and how well they apply on the steel service center.

The theoretical part of the thesis clarifies the role of the steel service center in the subcontractor network especially considering value creation. The aim is to identify the qualities required from the system suppliership by examining the reasons for the competitive advantage, using resource-based viewpoint. The interviews allowed examining the viewpoints of enterprises functioning on the different levies of the network as well as the requirements these enterprises Impose on the other enterprises iii the network. Based on the information gathered for the thesis, recommendations are given, and the possible advantages and disadvantages of extending the service concept towards system suppliership are examined.

Globaalisti toimivat metalliteollisuuden kärkiyritykset ulkoistavat yhä enemmän toimintojaan alihankkijoille. Samalla nämä päähankkijat vähentävät suorien alihankintasuhteidensa määrää keskittämällä hankintoja niin sanotuille järjestelmätoimittajille. Päähankkijoiden huolena on kuitenkin ollut riittävän suurien järjestelmätoimittajien puute. Teräspalvelukeskusten mittavammat resurssit mahdollistavat tavanomaisia konepajoja paremmat edellytykset ulottaa toimintaansa alihankintaverkoston eri tasoille ja hallita näin suurempaa osaa arvoketjusta.

Tässä tutkimuksessa pyritään selvittämään, mitä mahdollisuuksia verkostomainen liiketoiminta avaa teräspalvelukeskukselle ja mille verkoston tasolle se voisi ulottaa toimintaansa. Työ keskittyy erityisesti järjestelmätoimittajilta vaadittaviin ominaisuuksiin ja arvioi niiden luontevuutta teräspalvelukeskukselle.

Tutkimuksen kirjallisuusosiossa teräspalvelukeskuksen roolia alihankintaverkostossa lähestytään arvon tuottamiseri näkökulmasta. Kilpailuedun lähteitä ja resurssiperustaista näkemystä tarkastelemalla pyritään kartoittamaan niitä ominaisuuksia, joita järjestelmätoimittaja- tyyppiseltä toimintamallilta edellytetään. Haastatteluosion avulla hyödynnetään verkostossa eri tasoilla toimivien yritysten näkemyksiä ja niiden asettamia vaatimuksia verkostossa toimijoille. Näiden kerättyjen tietojen perusteella annetaan suosituksia sekä pyritään kartoittamaan, mitä mahdollisia etuja ja haittoja seuraa palvelukonseptin laajentamisesta kohti järjestelmätoimittaja-tyyppistä toimintamallia.