Kriittinen monumentti – Historiallisen rakennuksen ja tilallisten valtarakenteiden vaikutus kävijäkokemukseen Ateneumin taidemuseossa

Abstract

Tutkin maisterin lopputyössäni taidemuseorakennuksen tilallisia ominaisuuksia ja pohdin, miten taidemuseoiden uudet tarpeet on sovitettavissa kulttuurihistoriallisesti arvokkaisiin vanhoihin museorakennuksiin. Millaisia valta-asetelmia taidemuseotiloihin sisältyy ja mikä on rakennuksen rooli vierailukokemuksessa. Työni keskiössä on taidemuseo Ateneum, jota tarkastelen suhteessa eurooppalaiseen taidemuseoperinteeseen ja uusiin suomalaisiin taidemuseoihin.

Ensimmäisessä luvussa käyn läpi työn taustat ja metodit. Käytän tila-analyysissa kreikkalaisen arkkitehtuurintutkija Kali Tzortzin metodia, jolla museon tiloja ja kiertoa analysoidaan jakamalla ne saavutettavuuden sekä vierailijoiden liikkumisen mukaan vyöhykkeisiin. Muina metodeina ovat teoriakirjallisuus, museoammattilaisten haastattelut, taidemuseokäynnit, kuva-analyysi ja oma työskentely suunnittelijana. Toisessa luvussa käsittelen taidemuseorakennuksen ja tilatyypin historiaa. Esimerkkimuseoina tarkastelen Pariisin Louvrea, Petit Palais’ta ja Centre Pompidouta, joissa näkyy museon kehitys palatseista ostoskeskusmaisiksi kulttuuritiloiksi. Kolmannessa luvussa tutkin taidemuseon nykyvaatimuksia Hel- singin HAMissa, Amos Rexissä ja Khronoksen talossa, joissa on nähtävissä taidemuseon vallan siirtämistä kävijälle ja museoinstituution itsekritiikin lisääntymistä. Neljännessä luvussa tarkastelen 130-vuotiasta Ateneumia nykypäivänä ja analysoin tilallisesti, miten sen historia on osana kävijäkokemusta.

Ateneum on muuttunut vähän rakennuksena ja sen toiminnot ovat pysyneet samankaltaisina. Symboliikaltaan eurooppalais-suomalainen Ateneum on onnistunut muuntautumaan, kun taidemuseotilalta odotetaan kykyä oman historian ja kokoelman itsekriittiseen tarkasteluun. Tutkimusta voidaan käyttää hyödyksi, kun pohditaan, millaisia uusia tilaratkaisuja voidaan suunnitella vanhoihin taidemuseorakennuksiin.

In this Master’s thesis, I analyze the spatial and architectural properties of art museums and research how the new needs of art museums can be integrated into distinguished historical museum buildings. What kind of power structures are included in the art museum spaces and what is the role of the museum building in the visiting experience. The Ateneum art museum is the main example museum of the thesis – I analyze the palace type building in relation to the European art museums and the new Finnish art museums.

In the first chapter I go through the backgrounds and methods of my work. I use the method by the Greek architect Kali Tzortzi to analyze the museum’s space accessibility and visitor flow in the building. Other methods include theoretical literature, interviews with museum professionals, art museum visits, image analysis, and my work experience as a designer. In the second chapter I go through the history of art museums and the building type. I will examine the Parisian museums Louvre, Petit Palais and Centre Pompidou to clarify the museum development from palaces to commercial culture centres. The third chapter deals with the current requirements of art museums. Finnish art museums HAM, Amos Rex and The House of Khronos exemplify the growing power of museum visitor and the increasing self-criticism of the museum institute. In the fourth chapter, I observe the 130-year-old Ateneum today and analyze spatially how the building’s history becomes part of visitor experience.

Ateneum building has overcome only minor spatial changes and its functions have remained almost similar since 1888. Ateneum – a building full of European-Finnish symbols – has succeeded in transforming itself into a self-critical institute. This research can be useful when considering new spatial solutions to old art museum buildings.