Dynaamiset kaupunkibiotoopit perennojen suunnittelun mallina Helsingissä

dc.contributorAalto Universityen
dc.contributorAalto-yliopistofi
dc.contributor.advisorTegel, Satu
dc.contributor.advisorYlikotila, Tuuli
dc.contributor.authorKarilas, Aino
dc.contributor.schoolTaiteiden ja suunnittelun korkeakoulufi
dc.contributor.schoolSchool of Arts, Design and Architectureen
dc.contributor.supervisorHautamäki, Ranja
dc.date.accessioned2018-05-31T09:14:13Z
dc.date.available2018-05-31T09:14:13Z
dc.date.issued2018
dc.description.abstractUrbaanien viheralueiden kasvillisuussuunnittelun merkitys korostuu kaupunkien kasvaessa ja tiivistyessä. Ilmastonmuutos ja viheralueiden ylläpidon resurssien väheneminen haastavat pohtimaan kasvillisuussuunnittelun totuttuja toimintatapoja uudelleen. Kaupunkien viheralueiden kasvillisuuden tulee sekä vastata ihmisten toiminnallisiin ja esteettisiin vaatimuksiin että tukea kaupunkiluonnon biologista monimuotoisuutta. Lisäksi kasvillisuutta tulee olla taloudellisesti mahdollista toteuttaa ja ylläpitää. Dynaamiset kaupunkibiotoopit ovat yksi mahdollinen vastaus näihin vaatimuksiin. Ne ovat kerroksellisia ja monilajisia kasviyhdyskuntia, jotka suunnitellaan kasvupaikan olosuhteiden mukaan. Ne toimivat kuten kasviyhdyskunnat luonnossa ja kehittyvät mahdollisimman itsenäisesti, vain muutosta ohjailevalla ylläpidolla. Tämän työn päätavoite oli selvittää, miten dynaamisia perennayhdyskuntia voidaan soveltaa Helsingissä. Kirjallisuuskatsauksen avulla perehdyttiin eurooppalaisiin ja yhdysvaltalaisiin tutkimussuuntauksiin dynaamisista kaupunkibiotoopeista ja perennayhdyskunnista. Teoriakehyksen pohjalta muodostettiin hypoteesi dynaamisten perennayhdyskuntien kestävyydestä ja helppohoitoisuudesta verrattuna tavallisiin, yksilajisista lajikuvioista koostuviin perennaistutuksiin. Hypoteesia testattiin tapaustutkimuksissa, joissa perehdyttiin kahteen Helsingissä olevaan dynaamisten perennayhdyskuntien koealueeseen sekä kahteentoista tavalliseen perennakohteeseen. Perenna-alueet inventoitiin ja niiden esteettiset, ekologiset ja taloudelliset arvot arvioitiin. Kohteiden suunnittelijoita ja ylläpidon työntekijöitä haastateltiin inventoinnissa kerättyjen tietojen täydentämiseksi. Tapaustutkimuksissa todettiin että sekä dynaamisten perennayhdyskuntien koealueet että suurin osa tavallisista perennaistutuksista olivat menestyneet hyvin. Molemmissa oli ollut alkuvaiheessa samankaltaisia haasteita rikkaruohottumisen kanssa, mutta dynaamiset perennayhdyskunnat olivat selvinneet niistä paremmin ja kevyemmällä ylläpidolla. Vertailu oli kuitenkin vaikeaa johtuen tutkittujen kohteiden eri-ikäisyydestä sekä siitä, että tilastoitua tietoa ylläpitoon käytetyistä resursseista ei ollut saatavilla. Teoriakehyksen ja tapaustutkimusten tulosten, sekä Helsingin erityispiirteiden ja käytäntöjen pohjalta teoriaa sovellettiin paikallisiin olosuhteisiin kehittämällä suunnitteluperiaatteet dynaamisille perennayhdyskunnille. Niitä testattiin uuden koealueen suunnittelussa Eiranrantaan. Kerroksellinen ja monilajinen kasvillisuus kestää olosuhteiden muutoksia paremmin kuin laajat, yksilajiset istutuskuviot. Monilajisuudesta ja pienistä lajikuvioista on hyötyä myös tavallisessa kasvillisuussuunnittelussa, koska silloin yhden lajin taantuminen ei häiritse kokonaisuutta niin paljon. Diplomityön tulosten perusteella dynaamisia perennayhdyskuntia voidaan soveltaa Helsinkiin ottaen huomioon alueelliset erityispiirteet ja kasvupaikkakohtaiset olosuhteet. Dynaamiset perennayhdyskunnat sopivat vaihtoehdoksi tavallisen kasvillisuussuunnittelun rinnalle ja täydentämään jo olevien viheralueiden kasvillisuutta. Tässä työssä kehitettyjä suunnitteluperiaatteita on mahdollista hyödyntää laajemmin dynaamisten perennayhdyskuntien suunnittelussa Suomessa. Menetelmän yleistymiseksi tarvitaan tiedotusta ja lisätutkimusta aihepiiristä. Tavallisesta poikkeavien toimintatapojen takia tarvitaan myös viheraluehankkeiden eri osapuolten yhteistyötä koko hankkeen elinkaaren ajan.fi
dc.description.abstractThe importance of planting design of urban green areas will be highlighted when cities grow and become more dense. Climate change challenges landscape architects to evaluate methods of planting design in a new way. Vegetation of urban green areas should meet the demands of functionality and esthetics while supporting the biodiversity of urban nature. Planned vegetation should also be economically possible to install and maintain. Dynamic urban biotopes are one possible solution to meet these demands. They are species-rich and multi-layered plant societies, that are planned according to local growing conditions. They function like natural plant communities and can develope independently, with minimal maintenance. The main goal of this thesis was to study how dynamic urban biotopes can be used as a model for planting design of perennials in Helsinki. Litterature review of current European and American theories of dynamic urban biotopes and perennial communities was used to form a theoretical framework. A hypothesis was formed based on the litterature review: dynamic perennial societies are sustainabile and need less management than regular perennial plantings, that consist of single-species planting patterns. The hypothesis was tested with case studies of existing perennial plantings in Helsinki. They consisted of two dynamic perennial communities and twelve regular perennial plantings. These case study plantings were inventoried and some of the planners and management workers were interwieved to gather more comprehensive data of the plantings. Case studies showed that the dynamic perennial societies and most of the regular perennial plantings had been succesful and sustainable in Helsinki. Both types of perennial plantings had similar challenges with weeds in the first years after planting. However, the dynamic perennial communities had tackled these challenges more successfully and with less management. Making comparisons with the two types of perennial plantings was difficult due to the difference in the age of the plantings and lacking information of used management resources. The theory of perennial communities was applied to the local conditions of Helsinki trough formulating a new planting design method. The method was tested by planning a new dynamic perennial community into Eiranranta. Layered and diverse vegetation is more resilient towards changes in growing conditions than large planting patterns of one species. Diversity of different plants and small planting patterns are beneficial also to regular perennial plantings, because then the decline of one species will not affect the whole planting too much. Dynamic perennial communities can be applied to Helsinki by acknowledging the local and sitespecific conditions. Dynamic perennial communities can be used side by side the regular planting design methods and they can complement woody vegetation in existing parks. The design method developed in this thesis is practical and can be used in the future to design dynamic perennial communities in FInland.en
dc.format.extent133 + 35
dc.format.mimetypeapplication/pdfen
dc.identifier.urihttps://aaltodoc.aalto.fi/handle/123456789/31362
dc.identifier.urnURN:NBN:fi:aalto-201805312792
dc.language.isofien
dc.locationP1 Ark A
dc.programmefi
dc.subject.keywordmaisema-arkkitehtuurifi
dc.subject.keywordkasvillisuussuunnittelufi
dc.subject.keywordkaupunkibiotooppifi
dc.subject.keyworddynaaminen perennayhdyskuntafi
dc.titleDynaamiset kaupunkibiotoopit perennojen suunnittelun mallina Helsingissäfi
dc.titleDynamic urban biotopes as a design model for perennial plantings in Helsinkien
dc.typeG2 Pro gradu, diplomityöfi
dc.type.ontasotMaster's thesisen
dc.type.ontasotMaisterin opinnäytefi
Files
Original bundle
Now showing 1 - 1 of 1
No Thumbnail Available
Name:
master_Karilas_Aino_2018.pdf
Size:
369.82 MB
Format:
Adobe Portable Document Format