Leather materials are being dyed for a more pleasant appearance and value addition. The first synthetic dyes were discovered and commercialized in 1856. Before that, dyes were manufactured using natural sources such as different plants, animals, minerals and molluscs. Many leather dyers and dye manufacturers have shifted towards the use of synthetic dyes as soon as they were discovered by William Henry Perkin. In the 21st century, synthetic dyes are cheaper, have better colour fastness and are easier to attain. Nowadays, synthetic dyes are used all around the world and dominate the whole dye industry.
Most synthetic dyes used for dyeing leather are categorized as azoic (naphthol) dyes, with literature citing over 65% prevalence of this category in the dyeing of leather and textiles worldwide. With over 90% of all dyed leather being dyed with these “azo” dyes, a grave concern emerges in relation to their safety: Many azo dyes have been found to contain cancer-causing aromatic amines when in constant contact with humans. This has even resulted in many countries and jurisdictions, notably the U.S. and the European Union, enacting legislation aimed at restricting the use of dyes containing certain hazardous amines, leaving behind an increased demand for natural dyes, especially in the leather industry.
The present study aims to look at the applications and viability of bio-inspired dyes, specifically a fungus-based T. reesei pigment, a fungus-based violacein pigment, and a vegetable-based extract from willow bark, as alternatives to the use of synthetic dyes in leather industry.Nahkamateriaaleja värjätään miellyttävämmän ulkonäön ja lisäarvon saamiseksi. Ensimmäiset synteettiset väriaineet keksittiin ja kaupallistettiin vuonna 1856. Sitä ennen väriaineita valmistettiin luonnollisista lähteistä, kuten erilaisista kasveista, eläimistä, mineraaleista ja nilviäisistä. Monet nahanvärjääjät ja väriaineiden valmistajat ovat siirtyneet käyttämään synteettisiä väriaineita heti, kun William Henry Perkin keksi ne. 2000-luvulla synteettiset väriaineet ovat halvempia, niillä on parempi värinkesto ja niitä on helpompi saada. Nykyään synteettisiä väriaineita käytetään kaikkialla maailmassa ja ne ovat väriaineteollisuuden pääainesosa.
Useimmat nahan värjäykseen käytetyt synteettiset väriaineet luokitellaan atsoiiniväreiksi (naftoliväreiksi), ja kirjallisuudessa mainitaan tämän luokan yli 65 prosentin yleisyys nahan ja tekstiilien värjäyksessä maailmanlaajuisesti. Yli 90% kaikesta värjätystä nahasta on värjätty näillä "atso"-väreillä, joten niiden turvallisuuteen liittyy vakava huolenaihe: Monien atsovärien on havaittu sisältävän syöpää aiheuttavia aromaattisia amiineja, kun ne ovat jatkuvasti kosketuksissa ihmisten kanssa. Tämä on jopa johtanut siihen, että monet maat ja toimivallat, erityisesti Yhdysvallat ja Euroopan unioni, ovat säätäneet lakeja, joiden tarkoituksena on rajoittaa tiettyjen vaarallisten amiineja sisältävien väriaineiden käyttöä, mikä on johtanut luonnonvärien lisääntyneeseen kysyntään, erityisesti nahkateollisuudessa.
Tässä tutkimuksessa pyritään tarkastelemaan biovaikutteisten väriaineiden, erityisesti sienipohjaisen T. reesei-pigmentin, sienipohjaisen violaseiinipigmentin ja pajunkuoren kasvipohjaisen uutteen sovelluksia ja elinkelpoisuutta vaihtoehtoina synteettisten väriaineiden käytölle nahkateollisuudessa.
