Art nouveaun ja sitteläisyyden vaikutus Turun Mikaelinkirkon ympäristöä koskevissa suunnitelmissa 1894–1914

Abstract

Art nouveau oli arkkitehtuurin historiassa tärkeä etappi matkalla kertaustyyleistä kohti modernismia. Suomessa etsittiin uudenlaista arkkitehtuurin muotokieltä, joka sovittaisi yhteen sekä rakennustekniikan kehityksen, paikallisen rakennusperinteen että ajatuksen kokonaistaideteoksesta.

Lars Sonckin suunnittelema Turun Mikaelinkirkko sijoittuu tähän rakennus- ja asemakaavataiteen murrosvaiheeseen. Sonckin suunnitelma kehittyi vuoden 1894 uusgoottilaisesta kilpailuehdotuksesta lopulliseen, vuonna 1905 vihittyyn muotoonsa, jossa pääpiirteissään uusgoottilainen ulkomuoto yhdistyy rikkaaseen art nouveau -sisätilaan.

Mikaelinkirkon ympäristön järjestely nousi puheenaiheeksi sen jälkeen, kun kirkkorakennuksen lopullinen muoto oli lyöty lukkoon. Sonck ehdotti vuonna 1903 kirkon ympäröimistä pienemmillä rakennusryhmillä Camillo Sitten ajatuksia mukaillen. Seurakunta torjui ehdotuksen. Vuonna 1913 kirkon ympäristön käsittelystä järjestettiin yleinen asemakaavakilpailu, jonka Sonck voitti. Ehdotus toteutti perusjärjestelyltään kymmenen vuoden takaisia ideoita, mutta muotokieli oli siirtynyt pittoreskista, epäsymmetrisestä käsittelystä kohti monumentaalisempaa otetta. Vuonna 1914 vahvistettu asemakaava on edelleen lainvoimainen.

Mikaelinkirkon ympäristösuunnitelmien kehittyminen heijastelee koko suomalaisen arkkitehtuuriliikehdinnän kehityskaarta 1800-luvun lopun uusgotiikasta art nouveauhun ja kansallisromanttisiin aiheisiin sekä edelleen kohti monumentaalisempaa ja klassisoivampaa otetta 1910-luvulla.

Vuoden 1914 asemakaavan osoittaman suunnitelman toteuttaminen postuumisti olisi käytännössä ongelmallista mm. siksi, että ympäröivä rakennuskanta on merkittävästi kohonnut.

Art Nouveau was an important milestone in the history of architecture on the way from historism to modernism. In Finland, a new language of architectural design was sought that would combine both the development of building technology, the local building tradition and the idea of a total work of art.

St. Michael's church of Turku, designed by Lars Sonck was designed and constructed during this transition phase of architecture and town planning. Sonck's plan evolved from the 1894 Neo-Gothic competition proposal to its final, 1905 form, with its mainly Neo-Gothic exterior extensively uniting with a rich art nouveau interior.

The setting of the surroundings of the St. Michael's church became a topic after the building had found its final form. In 1903, Sonck proposed to surround the church with smaller building groups, adapting the ideas of Camillo Sitte. The proposal was rejected. In 1913, a general planning competition was arranged for the Church's surroundings, which Sonck won. Sonck's proposal mainly followed his ten years old ideas, but the design language had shifted from a pittoresque, asymmetrical approach to a more monumental grip. The plan verified in 1914 is still valid.

The development of the plans of St. Michael's church reflects the development of the entire Finnish architectural movement from historism and Gothic Revival to Art Nouveau and national romantic themes, as well as towards a more monumental and classical design language in the 1910s.

A posthumous realization of the plan set out in the 1914 would be in practice problematic, because the surrounding building stock has significantly risen, among other things.