Teollisuusalueesta elinympäristöksi - Teollisuuden muokkaaman maaperän kierrättäminen osana käytöstä poistuneiden teollisuusalueiden maisema-arkkitehtuuria

Abstract

Teollinen toiminta jättää jälkeensä runsaasti saastuneita maa-alueita, joiden eliöyhteisö on joko osittain tai täysin tuhoutunut. Yhteiskuntien ja kaupunkien muuttuessa käytöstä poistuneita teollisuusympäristöjä syntyy jatkuvasti lisää. Ilman tarpeenmukaisia maaperän ja vesistöjen kunnostamismenetelmiä luonnon omat prosessit eivät välttämättä riitä alueiden luonnon monimuotoisuuden elpymiseen. Tämä kandidaatintyö on kirjallisuustutkielma, jossa käsitellään laadultaan heikentyneen maaperän kierrättämistä osana käytöstä poistuneiden teollisuusalueiden maisema-arkkitehtuuria ja ekologista ennallistamista. Työssä pohditaan tapaustutkimuksen avulla teollisen maaperän käsittelyn vaikutuksia elollisen luonnon kehittymiseen. Tapaustutkimuksena käytetään länsi-Saksassa sijaitsevaa, vuonna 2002 valmistunutta Duisburg-Nordin maisemapuistoa. Aineisto koostuu pääosin jälkiteollista maisemaa ja jälkiteollisten alueiden ekologiaa käsittelevistä kirjallisuudesta sekä tutkimuksista. Maisema-arkkitehtuurin kannalta aihe on ajankohtainen, sillä teollisuusalueet sijaitsevat monesti maisemallisesti merkittävillä alueilla, kuten tiiviisti rakennetuissa kaupunkiympäristöissä tai vesistöjen äärellä. Maisema-arkkitehtuurin avulla näitä hylättyjä alueita voidaan palauttaa ihmisten ja muiden eliöiden käyttöön samalla säilyttäen niiden historialliset ja kulttuurilliset ominaispiirteet. Toisaalta aihe on ajankohtainen myös ilmastonäkökulmasta, sillä pilaantuneen maan loppusijoittaminen ja käsittely alkuperäisessä sijaintipaikassaan vähentää merkittävästi hiilidioksidipäästöjä verrattuna yleisesti käytössä olevaan maaperän vaihtoon. Tapaustutkimuksen perusteella voidaan todeta, että oikein käsiteltynä teollisuuden muokkaamaa maaperää ja sivutuotteena syntyneitä materiaaleja voidaan hyödyntää osana alueiden maisema-arkkitehtuuria ja niiden avulla voidaan saada aikaan monimuotoista ja elinvoimaista luontoa. Käytöstä poistuneiden teollisuusalueiden suunnittelun haasteita ovat erityisesti raskasmetallien ja orgaanisten haitta-aineiden pitoisuudet maaperässä. Jatkotutkimusta pilaantuneen maaperän kierrättämisestä tarvitaan, jotta menetelmä voidaan todeta ympäristön sekä ihmisten kannalta varmasti turvalliseksi.